banneri
Pub Rock
CD: BLR 33127 2, Bluelight Records, 13.9.2006
Digital: Bluelight Records, 2016
Tuottaja: Janne Haavisto ja Eero Raittinen
Äänitys: Jussi Jaakonaho, Petrax Studio, 27-28.2.2006
Miksaus: Janne Haavisto, MuFarang Studio, 31.7.-3.8.2006
Masterointi: Pauli Saastamoinen, Finnvox Studiot, 4.8.2006
Pub Rock
# kappale sävel / sanat kesto
1 Hit Git And Split Joe Josea 3:02
2 Move It Ian Samwell 3:32
3 Fancy Free - Anna mun - Petri Saarela - Eero Raittinen 3:28
4 Kontula - Kontulaan - Olli Haavisto - Eero Raittinen - Markku Salo 2:46
5 My Baby Left Me Arthur Crudup 3:32
6 Hurricane Stewart Harris - Thomas Schuyler - Keith Stegall 4:41
7 Down Bound Train Chuck Berry 3:23
8 Let Me Go My Merry Way Charlie Rich 4:35
9 Down The Line Roy Orbison 3:57
10 Drifting Heart Chuck Berry 4:28
11 Man That's All Dave Bartholomew - Antoine Domino 3:04
12 You Never Can Tell Chuck Berry 2:54
13 Why Don't You Do Right Lillian Green 3:50
14 Just Because Bob Shelton - Joe Shelton - Sydney Robin 3:06
15 Alimony Huey Smith - Frank Guzzo - Joe Coronna 3:56
16 Let The Heartaches Begin Anthony Instone - John Macleod 3:44
17 Cheque Book Mickey Jupp 3:20
Muusikot:
Eero Raittinen and The Noisy Kinda Men
Eero Raittinen: laulu
Jarkka Rissanen: kitara

Pekka Gröhn: Kosketinsoittimet, kitara, perkussiot

Tom Nyman: basso
Janne Haavisto: rummut

13.9.2006 ilmestyneellä albumillaan Eero laulaa juurevaa musiikkia Englanniksi. Uusia biisejä levyllä ei kuulla, muttei ihan puhki soitettujakaan. Mukana on kappaleita eri aikakausilta 1940-luvulta alkaen.

Jälleen mukana on Eeron aiemminkin levyttäneitä kappaleita. Let The Heartaches Begin ilmestyi Eeron suomeksi laulamana nimellä Olen yksin singlenä (RCA Victor FAS 006)vuonna 1969. Lauluhan on vuosi sitten kuolleen Long John Baldryn tunnetuimpia hittejä. Just Because kuultiin Eeron laulamana Hannu Nurmion käännöksenä nimellä Just siks' 1992 ilmestyneellä Mies matkallaan albumilla. Samalta albumilta on myös Haavisto-Raittila-Salo tuotantoa oleva Kontula. Fancy Free puolestaa kuultiin nimellä Anna mun 1993 ilmestyneellä Vielä vähän aikaa albumilla. Fats Dominolta peräisin olevan Man That's All Eero lauloi aiemmin 1989 albumille Oiling Boiling Rythm'n Blues Band (Andania ANLP-4).

Levyn vanhin sävellys taitaa olla Lillian Greenin Why Don't You Do Right, jonka Green levytti jo 1941. Myöhemmin sen teki tunnetuksi Peggy Lee ja sittemmin sen ovat levyttäneet lukuiset muutkin. Tämä hidas blues on upeaa kuultavaa Eeron laulamanakin.

Chuck Berryltä kuullaan tällä kertaa peräti kolme biisiä. Harvemmin kuullut Down Bound Train (1955) ja Drifting Heart (1956) kuuluvat Berryn varhaistuotantoon, eivätkä ole kovin tyypillisiä Berry biisejä. Molempien tulkinnat ovat mielestäni levyn parhaimmistoa niin Epun kuin erinomaisen bändinkin osalta. Säveltäjän 1964 levyttämä You Never Can Tell on sen sijaan tutumpaa Berryä.

60-lukua levyllä edustaa lisäksi Cliff Richardin megahitti Move It sekä Eeron suosikkeihin lukeutuvan Charlie Richin Let Me Go My Merry Way.

Vähinten tunnetuimpia levyn biiseistä lienee ymmärtääkseni Frankie Fordin alun perin vuonna 1959 levyttämä Alimony. Muita 50-luvun tuotoksia ovat edellä mainittujen lisäksi Jerry Lee Lewis alun perin levyttämä Roy Orbisonin sävellys Down The Line ja Arthur Crudupin My Baby Left Me, jonka tunnetuin levytys on tietysti Elviksen tekemä.

Levyn avaava Hit Git And Split on Dr. Feelgoodin tutuksi tekemä ja myös viimeisellä raidalla kuullaan brittiläistä rytmiblues-meininkiä Mickey Juppin Cheque Bookin muodossa.

Hurricane on The Band-rumpali Levon Helmin vuonna 1980 ilmestyneeltä sooloalbumilta American Son.

Kokonaisuutena siis varsin monipuolinen paketti!

Kuuntele albumi Spotifystä:


-->