Olli Haavisto on muusikkopiireissä erittäin arvostettu soittaja, joka aloitti uransa Vanha Isäntä -yhtyeessä. Sittemmin Olli on soittanut Jim Pembroke Bandissa, Eero ja Jussi & The Boys'eissa, Dallas Wayne & The Dimlights'eissa sekä J.Karjalaisen, Muskan, Heikki Silvennoisen ja Kari Tapion bändeissä, kuten myös Tapio Niemelän bluesyhtyeessä. Ollin steel-kitaraa ja dobroa kuullaan myös lukemattomilla levyillä, sillä hän on noiden soittimien ehdoton mestari. Nyttemmin Olli soittaa studiotöiden ohella 8-jäsenisessä Hoedown bändissä mm. Esa Kaartamon, Ninni Poijärven, Jarmo Nikun ja Masa Maijasen kanssa sekä Janne Haavisto & The Farangs -kokoonpanossa. Lisäksi Olli on vieraillut usein Vanhan Isännän aikaisen soittajakaverinsa Seppo Sillanpään Band'o -yhtyeen keikoilla.

Olli Haavisto on koonnut ensimmäiselle sooloalbumilleen biisisuosikkejaan, joita hän on "aina halunnut soittaa". Mukana on myös muutama uusi, tätä levyä varten tehty kappale. Eero on saanut laulettavakseen Percy Mayfieldin The Dancer Zone biisin, jonka on tehnyt tunnetuksi Ray Charles. Muina biiseinä kuullaan mm. J.Karjalaisen Tähteni taivaalla sekä John Lennonin ja Paul McCarteyn She's A Woman.

Levyllä soittaa Ollin sanojen mukaan "muusikoita, joiden kanssa olen aina halunnut soittaa". Edellä mainittujen lisäksi levyllä soittavat Mongo Aaltonen, Häkä Virtanen, Petri Hakala, Pepe Ahlqvist, Jarmo Saari, Eeva Salminen, Laura Isotalo, Jukka-Pekka Naukkarinen sekä Ollin pikkuveli Janne Haavisto. Epun lisäksi levyllä laulavat J.Karjalainen ja Tuomari Nurmio. Osa biiseistä on instrumentaaleja

Tero Valkonen arvioi levä Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä seuraavasti: "Levyn päähenkilö on Olli Haavisto itse. Hän veivaa lähinnä erilaisia steel-kitaroita ja dobroa, mikä ohjaa perussoundia kantrin suuntaan. Haaviston sävellykset ovat omintakeista kantrirokkia. Lisäksi hän versioi Beatlesia ja Stevie Wonderia tyylikkäästi ja humoristisesti. Amerikka on pahoinpidellyt kantria viime vuosina niin julmasti, että koko sana on saanut ikävän sävyn. Pysäkkimusiikkia osoittaa, että kantrin perinteeseen saa yhä puhalletuksi vahvan hengen, jos vain näkemystä riittää. Haaviston erinomaiset kitaristintaidot tietysti auttavat paljon. Albumin vaikuttavin raita on J. Karjalaisen lempeä Tähteni taivaalla, jota väittäisin yhdeksi hänen parhaista biiseistään. Oleellisinta Pysäkkimusiikissa on kuitenkin sen yleistunnelma: näennäisen yksinkertaisin keinoin saavutettu kauneus ja vapautunut kiireettömyys. Alkuvuoden iloisin yllätys."

Jake Nyman puolestaan arvioi levyä Soundissa (3/2002) näin: "Olli Haavisto on tämän debyyttilevynsä ilmestyessä ehtinyt olla alalla liki 30 vuotta. Ja mitä onkaan näiden Ollin oppivuosien aikana tapahtunut? Mies on kasvanut poikkeuksellisen monipuoliseksi kitarataituriksi ja suorastaan virtuoosimaiseksi pedal steelin soittajaksi. Monikaan ei vastaavassa tilanteessa tyytyisi antamaan näin matalan profiilin lausuntoja, mutta Olli keskittyy vain olennaiseen: revittelyt ja hehkutukset on säästetty sinne minne ne loppujen lopuksi kuuluvat eli musiikkiin.

Herra Haavisto on ehtinyt kiertää muutakin kuin kitaran virittimiä, sillä hän aloitti uransa joulukuussa 1973 popyhtyeiden Suomen mestaruuden voittaneen Vanhan Isännän riveissä. Sen jälkeen hänen kitaransa, stilikansa, dobronsa ja kissalautansa ovat soineet muun muassa J. Karjalaisen, The Boysin ja Freukkareiden levyillä ynnä keikoilla. Niinpä ei ole ihme, että juuri Karjalainen ja Boysien ex-rumpali/laulaja Eero Raittinen ovat Pysäkkimusiikin vierailevia solisteja. Jii laulaa kantria ja Eppu bluesia, Olli soittaa sooloja ja kaikki on niin hyvin kuin vain olla voi. Levyn herkullisin tuokio on kuitenkin Tuomari Nurmion laulama, Markku Salon maukkaasti sanoittama Maalaisjuntti vaan - teräviä pieniä huomioita elämän suurista totuuksista.

Pysäkkimusiikkia on kaikkinensa taiten toteutettu ja tunnelmiltaan hyvin sympaattinen levy. Jotain sen tekijän tyylitajusta kertoo se, ettei kuulijalle tarjota pelkkiä instrumentaaleja - vaikkei niissäkään mitään vikaa ole - vaan Olli on ymmärtänyt monipuolistaa tätä ensilevyään kolmella persoonallisella laulajalla."

The Steel Guitar Forum kirjoittaa levystä: "Olli Haavisto is a master of understatement, a traditionalist in his approach, and a perfectionist. This CD is very easy to listen to, especially if you enjoy country blues and classic rock. It's well produced, well arranged and very well played".

Kuuntele albumi Spotifystä:

Linkit:

• www.ollihaavisto.com
• Texicalli Records: Levyntiedot
• HS: Yli 1 600 kappaletta levyttäneen Olli Haaviston soitin on hämmentävä stilikka
• Hoedown
• Riffi: Olli Haavisto – liukukitaristi laatutakuulla