Tällä albumilla Eero laulaa pitkästä aikaa englanniksi. Edellinen kolmannella kotimaisella tehty albumi oli Oiling Boiling Rythm'n Blues Band, joka ilmestyi 1989.

Levyn biisit ovat kuuluneet Eeron ja hänen bändinsä ohjelmistoon jo pidempään. Laulut ovatkin ilmeisen läheisiä Eerolle. Levyn saundi on nyt aiempaa hieman rosoisemman oloinen. Eeron oma laulusaundi on matkan varrella pelkistynyt ja muuttunut karheammaksi. Levyllä soittava bändi on tehnyt yhteistyötä Eeron kanssa jo pitemmän aikaa. Bändi onkin nivoutunut erittäin hyvin yhteen.

Osan levyn lauluista Eero on levyttänyt aiemmin suomeksi. Greasy Tuesday (Rasvainen tiistai), Do Me Justice (Se on oikein) ja Ganglord (Marjatan poika) kuultiin Eeron edellisellä albumilla Eero Raittinen ja Kansainväliset seikkailijat. Where Is My Heaven (Miss on mun taivas) ja Soon (Joo, mä lähden pois) olivat mukana 1993 ilmestyneellä Vielä vähän aikaa albumilla. Nimikappale Noisy Kinda Men (Noin hieno mies), Angel On Skates (Kuin enkeli) ja I'm So Lonesome I Could Cry (Minkä kaipuullensa voi) ilmestyivät suomenkielisinä versioina albumilla Mies matkallaan. Nyt on kuitenkin kyse aivan uusista versioista.

Charlie Richin ja Bill Justisin Reboundin Eero lauloi levylle jo kolmanteen kertaan. Se kuultiin Eeron suomeksi laulamana jo 1992 Veli-Matti Järvenpään Särkijärven Bolero -albumilla ja uudelleen 2002 Kultakurkut -albumilla. Se ja Pearl The Kitchen Maid (Pohjanmaan helmi) ovat kuuluneet pitkään Eeron keikkaohjelmistoon. Erinomainen lauluntekijä Timo Kiiskinen levytti laulunsa vuonna 1993 ilmestyneelle albumilleen Vieraat maat.

Full Time Lover, Can't Tear It Up Enuff ja One's Too Many ovat peräisin Epun suosikkeihin lukeutuvan Fabulous Thunderbirdsien ohjelmistosta. Niin hämmästyttävältä kuin se tuntuukin, Carol on ensimmäinen Eeron levyttämä Chuck Berry -biisi. Yhdessä veljensä Jussin kanssa hän on sentään levyttänyt aiemmin Memphis Tennesseen (Saanko Turkuun, naapuriin).

Eeron tytär Nasu Raittinen tekee ymmärtääkseni levyllä debyytin levylaulajana viimeisessä kappaleessa I'm So Lonesome I Could Cry. Hank Williamsin hienon klassikon ovat laulaneet levylle aiemmin lukemattomat artistit Elvistä myöden. On siis rohkeaa laulaa ensikertalaisena tällainen biisi. Tulos on kuitenkin erinomainen ja perinteitä kunnioittava. Edellisellä Eeron levyllä Nasu Raittinen toimi kannen kuvittajana.

Jostakin syystä kahta viimeistä biisiä nimitetään levykannen teksteissä bonus-raidoiksi. Ilmeisesti tätä korostaen edeltää toiseksi viimeistä biisiä puolen minuutin tauko. Kyllä levyn jaksaisi uunnella loppuun ilman tuota paussiakin. Digitalisella julkaisulla kuuluu tai on mukana tuo puolen minuutin tauko, mutta jostain syystä ei noita kahta viimeistä laulua.

Arvioita

"Joe Cockerin ja mo­nen muun persoonallisen laulajan tavoin Eero Raittinenkin on lähinnä tulkitsija, mutta biisivalinnoissa osoittamansa pettämättömän hyvä maku ja tekstien ja tunnelmien loistelias sisäistäminen ovat tehneet viimeisimmistä levyistä huomat­ tavasti suurempia kuin vain osiensa summia. Rock'n'roll, rhythm & blues, country & western ja blues ovat syöpy­neet niin syvälle Eeron selkäytimeen ja sydämeen, että tulkintansa ovat puhdas­ta tunnetta. Laika & The Cosmonautsin rytmikaksikko Tom Nyman ja Janne Haavisto ja kitaristit Jarkka Rissanen ja Hannu Pik­karainen ovat Raittisen takana niin täy­dellinen The Noisy Kinda Men, että tu­loksena on syvää huokausta vaille täysien pisteiden arvoinen albumi". - Pertti Avola, Soundi 2/2004

"Noisy Kind Of Men ei hienostele, vaan soittaa rehellisellä autotalliryminällä. Etenkin kitarasooloissa on rähinää: tsekatkaa esimerkiksi 'Ganglord John' -sävelmän soolo, jossa on sitä kuuluisaa munaa. Tämä on nautninnollista r&b:tä, rock'n rollia, bluesia, cajunia ja ties mitä. Plussaa tuovat myös sopivan “likaiset" soundit ja miksaus, jossa biisien väliset tauot on minimoitu". - Jyri-Jussi Rekinen, Rytmi 1/2004

"Eero itse on levyllä sopivan karheassa ja elämää kokeneessa kunnossa. Homma hoituu niin mainioi­den covereiden kuin hyvältä kuulostavien oman po­rukan biisien tulkinnoissa. Omiksi laskettavia huippubiisejä levyllä ovat mm. Kiiskisen 'Pearl The Kitchen Maid', Rissasen 'Greasy Tuesday' ja Röyhkän 'Ganglord John. Klassikkolainoista yksi hienoimpia tulkintoja on vanha kunnon Berry-revitys 'Carol'. Jos on Eero vireässä kunnossa, niin sama pätee myös The Noisy Kinda Meniin. Bändin, jossa soitta­vat sellaiset kaverit kuin Jarkka Rissanen ja Hannu Pikkarainen kitarat, Tom Nyman, basso ja Janne Haavisto rummut, ei voi olla oloissamme kuin erin­ omainen. Itse asiassa bändi hakkaa tiukkuudessa li­ki mennen tullen monet vastaavat ulkomaanihmeet". - Veli-Matti Henttonen, Salon Seudun Sanomat 12.4.2004

"Raittinen laulaa pitkästä aikaa kuin vimmattu ja osoittaa olevansa yhä alan kotikingejä. Tosin persoonallista ja intiimimpää sanottavaa alkaisi toivoa". - Jukks Hauru, Helsingin Sanomat 20.2.2004

"Hieman yllättä­vänä voi pitää sitä, että uransa aika­na todella paljon käännöskappaleita levyttänyt Eero iskee vasta nyt Chuck Berryn kimppuun. Carol on kelpo rutistus eikä vähiten mai­nioiden kitaristien ansiosta.Joukko maan parhaita rockmuu- sikoita soittamassa loistavia biisejä solistinaan karismaattinen Eero Raittinen. Enempää on kotimaisen voimin tehdyltä rock and roll -levyl­ tä vaikea pyytää". - Marko Sirviö, Kaleva 2004

Kuuntele albumi Spotifystä: