Rootsinpyhtää Bluegrass 2024

Bluegrassia Ruotsinpyhtäällä

Jo vuodesta 1988 on Strömforsin ruukin idyllisissä maisemissa Ruotsinpyhtäällä saatu nauttia bluegassista, kantrista, folkista, oldtime -musiikista ja vähän muustakin. Festarit ovat jatkuneet keskeytyksettä koronavuosia lukuun ottamatta. Vuosien saatossa siellä on nähty ja kuultu uskomattoman monipuolinen kattaus bändejä ja artisteja niin täältä kotimaasta kuin monista muistakin maista.

Tälläkin kertaa oli Suomen bluegrass-musiikin yhdistyksen festaritiimi saanut koottua Strömforsiin mielenkiintoisen esiintyjäkaartin. Alkuaan ymmärtääkseni yksipäiväisenä käynnistynyt tapahtuma on laajentunut nykyisin kolmepäiväiseksi. Perjantaina aloiteltiin Ravintola Myllyssä, pääkonsertti oli tuttuun tapaan lauantaina ulkona Tallinmäellä ja illalla ohjelma jatkui jälleen Myllyssä. Festarit päättyivät sunnuntaina Ruotsinpyhtään kirkossa. Strömforsin alue tarjoaa aina lisäksi monenmoista oheisohjelmaa.

Itse osallistuin vain ulkoilmakonserttiin. Lauantaille oli luvattu sadekuuroja, mutta monien uskollisten bluegrassin ystävien tapaan lähdin lauantaiaamuna kohti Ruotsinpyhtäätä. Sääennuste oli ilmeisesti verottanut yleisömäärää ainakin ulkoilmakonsertin osalta. Edellisen kerran osallistuin festareille kaksi vuotta sitten ja muistelen silloin olleen paikalla selvästi enemmän väkeä. Kuvasin kaikki esiintyjät. Ensimmäisten bändien kohdalla kuvia tuli sateen vuoksi otettua vähemmän.

Yllättävän paljon Suomesta löytyy tämänkin festarin esiintyjäkaartiin sopivia esiintyjiä. Olisikohan niin, että maastamme löytyy väkilukuun suhteutettuna eniten Bluegrassin harrastajia ainakin eurooppalaisista maista. Monet esiintyjistä on nähty usein aiemminkin Strömforsissa. Avaajana toimi alan konkareista koostuva päivän isoin kokoonpano No Real Gentlemen ja he esittivät kantria hieman laajemmalla skaalalla. Herrojen esityksessä oli rentoa meininkiä ja moniäänistä laulua.


Festarin mainos

Lisää kuvia löydät alempaa

Lisää...

Jyväskyläläinen Nervous Buffalo String Band oli vasta toista kertaa näillä festareilla. Bändi oli alkupään ryhmistä mieleen jäävin. Vahvaa lauluvoimaa omaavan yhtyeen monipuoliseen ohjelmistoon kuului perinteisemmän bluegrassin lisäksi John Fogrtyä, Dicky Bettsiä ja päätteeksi upea Mark Knopfler potpuri. Yhtenäisissä esiintymisasuissa lavalle astuneen Self Rising Flourin vahvuus oli itse tehdyt, perinteisen bluegrassin hengessä soivat biisit. Oldtimeyhtye Wasel & The Waesels esitti ymmärtääkseni myös ihan omaa ohjelmistoa, jossa musiikillisia vaikutteita on haettu monesta genrestä. Omaleimaisten biisien ansiosta esitys erottui selvimmin muusta joukosta. Yhtyettä voi tänä kesänä kuulla monilla ja monenlaisilla muillakin festareilla.

Jussi Syren and The Groundbreakers on Ruotsinpyhtään vakiokävijöitä ja näistä yhtyeistä ymmärtääkseni pisimpään yhdessä soittanut kokoonpano. Sen kuule soitossa, bändi on musiikillisesti yhteen liimautunut. Sitä korostaa vielä yhden mikrofonin käyttö. Bändi on hyvin tiiviisti yhdessä lavalla. Bändi ja sen varmaotteisesti soittimensa hallitsevat muusikot ovat kansainvälisestikin arvostettuja. Soitossa bändi kunnioittaa Appalakkien vuorilla syntyneitä bluegrassin perinteitä. Ehkä bändi kuulosti liiankin täydelliseltä, pientä rentoutta olisi kaivannut esitykseen.

Viimeinen kotimainen kokoonpano oli paikan mukaan nimensä saanut Strömforce. Tälläkin orkesterilla tämä oli vasta toinen kerta Ruotsinpyhtäällä, mutta soittokokemusta näilläkin muusikoilla on jo monistakin kokoonpanoista ja he tuntuivat olevan tuttuja kasvoja konsertin yleisölle. Yhteissoitto ei ymmärrettävästi ehkä ollut niin hiottua kuin edellisellä bändillä, mutta vastapainoksi yhtye esitti bluegarssia modernimmalla ja hieman rennommalla otteella.

Ulkomaiset vieraat

Loppuiltapäivästä oli ulkomaisten vieraiden vuoro. Pienimuotoiseen festariin ei tietysti isoja nimiä pystytä hankkimaan. Niinpä nämä kaksi yhtyettä olivat ainakin minulle tuntemattomia. Ensimmäinen niistä tuli Tšekistä. The Jumper Cables näyttää julkaisseen yhden albumin vuonna 2015. Lisäksi 2020 on julkaistu viiden biisin EP. Siltä kuultiin nyt ainakin Stingin Every Breath You Take. Muutoin Bändin ohjelmisto taisi olla pitkälti omaa tuotantoa, josta vastasivat pääosin banjoa soittanut Michal Wawrzyczek ja mandoliinimies Michal Kunc.

Kuuntele YouTubesta The Jumper Cables: Cross On The Hill

Viimeisenä kuultiin Yhdysvalloista tullutta oldtime-ryhmää Stuart Spence & Shebish. Trion muodostavat Travis Stuart, Micah Spence ja Deb Shebish olivat saaneet mukaansa basisti Nathan Bondtragerin. Trion jäsenet ovat kotoisin Europalaisten siirtolaisten ensin asuttaman itäisen Yhdysvaltain alueelta. Kaikki ovat hyvin kokeneita ja vanhoille musiikkiperinteille omistautuneita muusikoita. Siitä en löytänyt tietoa, kuinka kauan he ovat soittaneet yhdessä. Yhteisiä levyjä trio ei ole tietääkseni julkaissut. Deb Shebishiltä on ilmestynyt Kitchen Fiddle niminen albumi 2015. Travis Stuart on tehnyt kaksoisveljensä Tervorin kanssa kaksi albumia Mountainer ja Pretty Little Widow.

Travis Stuart vieraili Suomessa 2008 Trevor veljensä ja Martha Scanlanin kanssa. Muffe Halla-ahon ja Janne Haavisto Mufarang on näköjään julkaissut triolta minulta täysin ohi menneen livealbumin, jossa mukana on myös Ninni Poijärvi trio. Ruotsinpyhtäällä yhtyeen miehet keskittyivät pääosin soittamiseen. Joukon eloisin ja pirtein oli viulisti Deb Shebish. Hän kertoili välillä lauluista ja hoiti lauluosuudet yhdessä Micah Spencen kanssa. Yhtyeellä näyttää olevan vielä perjantaina 14.6. keikka Malmin tapahtumakesä 2024 -kaupunkifestareilla.

Kuuntele YouTubesta Stuart Spence & Shebishiä

Festareilla oli leppoisa tunnelma, eikä alun pieni, kevyt sade haitannut tunnelmaa. Ohjelmisto oli kiinnostavan monipuolinen. Tapahtuman järjestäjät ansaitsevat kiitokset hatun noston ja kumarruksen kera. Erityiskiitos hyvästä, paljon tietoa esiintyjistä ja alueesta sisällään pitäneestä ohjelmalehtisestä. Alueen palvelut riittivät hyvin tälle väkimäärälle. Mikä mahtaa olla festivaalin tulevaisuus. Yleisön keski-ikä näytti verraten korkealta. Joukosta löytyi ainakin muutama, joka oli paikalla jo ensimmäisessä tapahtumassa 1988. Itsekin olen jo ylittänyt seitsemänkymmenen rajapyykin, mutten silti tainnut olla ihan vanhimmasta päästä yleisöä. Olihan yleisössä ja esiintyjissäkin toki hiukan nuorempaa ikäluokkaakin. Toivottavasti useampikin nuorempi kuulija löytää jatkossa tapahtuman.

Kuvat ja teksti: Rami Öystilä 11.6.2024

Strömfors

Pitihän sen kuvata myös tämä Strömforsin ruukin miljöön eeppisin maisema.