Huojuva Lato: Elävänä Osulassa

Valtimo sykkii Osulan baarissa

Huojuvan ladon ensimmäisestä levyjulkaisusta – viiden laulun Kesäheinää CD ilmestyi 2009 - on viisitoista vuotta. Sen jälkeen julkaisuja on kertynyt jo ainakin kolmentoista verran ja läjä sinkkuja päälle. Nyt on vuorossa toinen livetaltiointi Elävänä Osulassa. Se pitää sisällään katsauksen bändin aiempien levyjen parhaisiin paloihin ja ainakin pari ihka uuttakin laulua.

Albumi on taltioitu bändin kotimaakunnan Pohjois-Karjalan pohjoisimmassa kolkassa Valtiomolla, mistä puolet bändin jäsenistä on kotoisin. Itsenäisenä kunta pitkään sinnitellyt parin tuhannen asukkaan Valtimo liitettiin 2020 Nurmeksen kaupunkiin. Valtimon taajaman ainoa baari Osula on bändiliideri Suonna Konosen kirjoittamien saatesanojen mukaan ”Huojuvan Ladon oma Tavastia, jossa bändillä on aina hyvä vastaanotto ja omia poikia Ileä ja Kekeä kannustetaan reippaasti”.

Tallenteet ovat peräisin bändin kolmelta Osulan keikalta vuosina 2021-2023. Eniten nauhoituksia levylle on päätynyt viime vuoden syyskuun alun keikalta. "Silloin olimme hyvässä vireessä menneen kesän soittojen jäljiltä", kirjoittaa Kononen albumin kansiteksteissä. "Monelta Huojuvan ladon ystävältä bändi on jäänyt kuulematta elävänä, sillä muun Suomen keikoille pääseminen täältä susirajalta on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Elävänä Osulassa on teille", perustelee Kononen albumin julkaisua.

Itse kävin kuuntelemassa bändiä hiljattain eli kesäkuun viimeisenä päivänä Lieksan Mätäsvaaran vanhan kaivoksen louhokseen perustetussa kaivosteatterissa, joka on herännyt uuteen eloon lieksalaisen taide- ja kulttuuriyhdistys Metkan ostettua vanhan kaivoksen alueen. Bändi oli Mätäsvaarassa hyvässä keikkaiskussa. Niinpä päätiin lunastaa kuunneltavaksi tämän livetallenteen ja tuolta keikalta ovat tämän jutun yhteydessä julkaisemani kuvat.

Albumin biisilistalta löytyy eniten lauluja viimeiseltä, 2022 ilmestyneeltä studioalbumilta Utopia, Texas. Mikä ei tietysti millään tavalla yllätä, niitähän noilla keikoilla iskostettiin yleisön tietoisuuteen. Hyvin edustettuna ovat myös Rakkaus ja juuret sekä Viimeiset vanhat hyvät päivät albumien laulut. Vanhin mukana oleva laulu taitaa olla Konosen edellisen bändin Folkswagenin 2005 julkaistulla Karjalan Balsamia albumilla ensikertaa kuultu Suomenhevonen. Muistelen kuulleeni Folkswagenin ohjelmistossa myös Sakari Nenosen laulua Tuuli kuljettaa (Kainin poika).

Sittenpä levy soimaan. Tuttujahan biisit pääosin ovat. Livenä niiden on monen laulun toteutus hieman yksinkertaisempi. Levytysversioilla on usein kuultu latomiehistön lisäksi vierailijoita ja sooloja on lisätty päällekkäisäänityksin. Varsin täyteläisiltä saundit kuulostavat nyt livenäkin. Levyn kokoonpano on muistaakseni soittanut yhdessä vuodesta 2019 ja basisti Sinkkoa lukuun ottamatta ja huomattavasti kauemmin.

Vaikka albumi on koottu kolmelta eri keikalta, ei sitä huomaa. Teemu Sinkon kaltainen taitava äänimies on varmasti iso etu bändille. Sinkko on työstänyt keikkatallenteista hyvin soivan ja tasapainoisen kokonaisuuden. Maallikosta kuulostaa kuin kaikki olisi yhtä taltiota. Biisit ja välispiikkaukset soljuvat luontevasti eteenpäin aivan kuin istuisit itse Valtimolla Osulan baarissa.

Tämäkin levy vahvistaa aiempaa käsitystä siitä, että Huojuva lato lepää paljolti Suonna Konosen laulujen varassa. Yhtä lailla on sanottava rennon ja konstailemattoman osaavan Huojuvan ladon olevan tärkeä esityskanava Konosen lauluille. Yli puolet lauluista on yksin Konosen kirjoittamia. Kirjoittajan taitojaan Kononen on esitellyt myös kirjailijana, niin proosan kuin tietokirjojen tekijänä, sekä sanomalehtitoimittajana. Oma taitonsa on kuitenkin puristaa lukijaa tai tässä tapauksessa kuulijaa koskettava tarina muutamaan minuuttiin. Vaikkei albumilla kuullakaan suosikkiani Sydänkesän vihreät niityt, Konoselta riittää maanläheisiä, koskettavia tarinoita.

Oma suosikkini levylle päätyneistä on jo moneen kertaa levyille tallennettu Suomenhevonen. Nostalgiaahan teksti tietysti pursuaa, eikä ehkä puhuttele tämän päivän nuoria. Itselleni laulu tuo aina mieleen lapsuuden koulumatkat 60-luvun alussa, kun sai hypätä ohi kulkevan suomenhevosen vetämän reen kannoille. Muita helmiä ovat esimerkiksi riehakkaat Lähde länteen ja Taivaanrannan maalarit, upeasti rullaava Mun vanha kitara tai nuoruuteni mutkaiset ja mäkiset maantiet mieleen tuova Sydänmaantie.

Varhaisempaa tuotantoa edustava kaihoisa tunnelmapala, albumin pisin raita Syksyn tähtien alla tarjoaa pitkiä tunteellisia ja taitavia sooloja ja on melodioiltaan kiehtova. Sooloiluvuoron saavat myös basisti Teemu Sinkko ja Ilkka Vartiainen Pedal Stealillään. Komea versio laulusta kuultiin aikoinaan albumilla Lauluja menneiltä kesiltä. Nyt se nousee vielä uljaampaan lentoon.

Vartiaisen steel-kuviot ovat alusta alkaen kuuluneet olennaisena osana Huojuvan ladon saundiin. Sinkko saa myös lauluvuoron lainakappaleessa Taksin taustapeili. Keijo Korhonen puolestaan raakkuu karhealla äänellään bändin keikkabravuureihin kuuluvan Särkynytsydämiset (Viekää minut baariin).

Oma lukunsa on moniin kantriklassikoihin kirjoitetut käännöstekstit. Kononen on sijoittanut hienosti Waylon Jenningsin tarinan western swingin kuninkaasta Bob Willsistä Suomeen Olavi Virran harteille, tai Tom Russellin tarinan yhdysvaltalaisesta terästehtaasta Outokummun kaivoksille. Yhtä sujuvasti Luckenbach Texas vaihtuu Valtimon Seiskaksi tai Navajo Rug Hirviryijyksi. Onnistuneiden käännösten joukkoon kuuluu myös Waylon Jenningsin albumilleen I've Always Been Crazy kirjoittama Don't You Think This Outlaw Bit's Done Got Out of Hand, joka myöhemmin on lyhentynyt muotoon Outlaw Shit, jonka Kononen on kääntänyt nimelle Kantri paskaa, joka nyt kuullaan Konosen soolovetona.

Nostalginen virehän monissa lauluissa on. Niihin on taltioitu paljon sellaista mitä ei enää aidosti voi kokea. Enää eivät Olavi Virta sen enempää kuin Bob Willskään hurmaa naisia tanssipaikoilla, Keretissä ei louhita kuparia, suomenhevosiin ei juuri törmää Itä-Suomenkaan maanteillä jne. Ajelin kesäkuisen keikan jälkeen Mätäsvaarasta Kylänlahden kautta Lieksan keskustaan. Reilu viisikymmentä vuotta sitten ajelin noilla seuduilla kuorma- tai pakettiautolla lähes joka viikko. Silloin maisema oli vihreitä peltoja täynnä. Nyt metsät täyttivät maiseman. Moni talo näytti olevan tyhjillään. Kulttuurillakin on tärkeä tehtävä taltioida historiaamme.

Kononen kuuluu suomalaisten kantrilaulujen kirjoittajien kovimpaan kärkeen siinä missä Kari Kuuva ja Pekka Myllykoski. Tässä lopuksi malliksi Huojuvan ladon pohjoiskarjalaista kantria videona Outokummun kupari muodossa. Parhainkaan livelevy ei ole vastaa sitä tunnelmaa minkä keikoilla voi kokea, kannattaa siis tsekata Huojuva lato paikan päällä keikalla!

Huojuva lato: Outokummun kupari, Elävänä Osulassa

24.7.2024, teksti ja valokuvat Raimo Öystilä