Elvis Is Back! - Osa 4: Pirun monipuolinen Elvis

RCA:lla oli kiire saada uusia Elvis julkaisuja markkinoille mahdollisimman pian Elviksen vapauduttua armeijasta. Ensimmäisen singlen ja albumin kannet oli painettu valmiiksi jo ennen äänityksiä, vaikkei niiden sisällöstä ollut RCA:lla vielä varmuutta. Samoin ensimmäiset mainokset oli suunniteltu valmiiksi.

RCA:n Steve Sholesin mieli oli jo sessioiden jälkeen helpottunut. Elvis oli äänityksissä kuulostanut loistavalta ja Sholesin vaisto kertoi biiseissä olevan hittipotentiaalia. Tuottaja Chet Atkins oli myös tyytyväinen. Elvis oli osoittanut olevansa pirun monipuolinen tulkitsija, kuten Atkins häntä luonnehti. Bill Bullockin ura oli päättymässä muutaman vuoden päästä. Bullock ehkä mietti, vieläkö Elviksen taika pitää ja kruunaa hänen pitkän uransa RCA Victorilla.

Edellisissä osissa olen jo kertonut Elviksen kotiutumisesta Saksasta, ensimmäisten levytyssessioiden valmisteluista sekä levytyssessioista 20 maaliskuuta ja 3 huhtikuuta 1960. Tässä artikkelisarjan käyn vielä läpi sessioiden tuloksena julkaistut äänitteet ja miten ne otettiin vastaan.

RCA oli saanut yllättäen sovittua enemmän julkaistavaa materiaalia. Odotus oli ilmeisesti, että sessiot tuotoksista saadaan julkaistuksi yksi single ja yksi albumi. Nyt materiaalia oli useampaankin singleen. Julkaisuja oli valmisteltu niin hyvin kuin Eversti Parkerilta tihkuneiden tietojen perusteella oli voitu. Yhtiön levyprässäämöistä alkoi valmistua mustia vinyyleitä jaettaviksi kauppiaille ympäri maata ja maailmaa.

Ensimmäinen single

Ensimmäisenä session tuotoksista julkaistiin pikavauhdilla Single Stuck On You / Fame And Fortune. Single julkaistiin sekä mono (RCA Victor 47-7740) että "Living Stereo" -painoksena (RCA Victor 61-7740). Singlen kannet oli painettu valmiiksi jo ennen kuin oli tiedossa mitä biisejä single sisältää. Kanteen oli painettu singlen julkaisunumero, kaksi Elviksen kuvaa ja englanniksi teksti "Elviksen ensimmäinen uusi levy hänen 50.000.000 fanilleen ympäri maailmaa".

Singlen Stuck On You / Fame And Fortune kannet oli painettu valmiiksi ennenkuin oli varmaa tietoa siitä mitä lauluja singlelle tulee

Sessiosta saatu masternauha toimitettiin pikakuljetuksina RCA:n prässäämöille Indianapolisiin, Hollywoodiin ja Rockawayhyn. RCA oli jo saanut yli 1,2 miljoonaa ennakkotilausta singlestä ja 72 tunnin kuluttua biisien taltioinneista, 23 maaliskuuta käynnistyi 1,4 miljoonan valmistetun singlen toimitukset tukkuliikkeille ja tärkeimmille jälleenmyyjille. Huikea osoitus RCA:n koneiston toimivuudesta.

Billboard kertoi 4.4.1960 julkaistussa uutisessa RCA Victorin julkaisevan vastedes kaikki pop-singlensä samanaikaisesti sekä stereona että monona. RCA:n johtaja Bob Yorke kertoi, että ensimmäinen sekä stereona että monona julkaistu single oli Elviksen Stuck on You. Uutisen mukaan RCA Victor aloittaa ensimmäisenä levy-yhtiönä julkaisemaan singlensä myös stereona. Saman lehden toisessa uutisessa kerrottiin singlen ennakkotilausten ylittäneen miljoonan kappaleen. Billboardin uutisen mukaan Steve Sholes oli lähettänyt levyn biisit Elvikselle hänen ollessaan vielä Saksassa.

Toisessa Billboardin 4.4.1960 julkaisemassa uutisessa kerrottiin singlen kappaleiden valinnan tapahtuneen Hill % Rangen Freddie Bienstockin vieraillessa Elviksen luona edellisen syksynä. Epäilen kyllä vahvasti noiden uutisten tietoja. Miksi RCA ei painattanut biisien nimiä singlen kansipapereihin tai maininnut niitä maaliskuun lopulla julkaisemassaan ensimmäisessä singlen mainoksessa, jos se olisi tiennyt jo kuukausia sitten mitä biisejä singlelle tulee?

Ilmeisesti levyä ei vielä maaliskuussa ehtinyt kovinkaan laajalti kauppoihin, sillä single oli 4.4. ilmestyneen Billboardin Hot 100 -listalla vasta sijalla 84. Tuon listan kärkeen Stuck On You nousi 25.4. ja pysyi siellä neljä viikkoa. Ykköstilalta Elviksen pudotti Everlyn veljesten Cathy’s Clown, jonka Bill Porter oli äänittänyt samassa RCA:n studiossa vain kaksi päivää ennen Elviksen maaliskuun sessiota. Kaikkiaan Stuck On You oli Hot 100 -listalla 16 viikkoa.

Oheisella YouTube videolla Fame And Fortune ja Stuck On You Elviksen esityksinä The Frank Sinatra Timex Show'ssa

Toukokuun 12 päivä lähetetyssä Frank Sinatra Timex Show’ssa Elvis esitti molemmat singlen kappaleet. Ohjelmaa katsoi yli kaksikolmasosaa amerikkalaisista sen illan television katsojista. Mikä osaltaan vauhditti varmasti myös singlen myyntiä. Singlen kääntöpuoli menestyi sekin hyvin ollen parhaimmillaan sijalla 17. Britanniassa Stuck On You oli parhaimmillaan singlelistan kolmonen ja menestyi tietysti myös muualla Euroopassa ja ympäri maailmaa.

Britanniassa single piti julkaista alun perin 14.4., mutta Billboard kertoi 4.4. julkaisua aiennetun kahdella viikolla. Näin single saatiin markkinoille jo ennen pääsiäistä. Billboadissa kerrottiin myös Elviksen saavan singlestä USA:ssa kultalevyn jo ennakkotilausten perusteella.

RCA:n käytti paljon rahaa Elviksen levyjen mainostamiseen

Elvis Is Back! – Living Stereo

RCA oli aloittanut musiikin stereotallennuksen kokeilut jo 1953. Ensimmäisen stereoäänitteen RCA julkaisi syyskuussa 1954. Tuo äänite sisälsi Fritz Reinerin johtaman Chicago Symphony Orchestran esittämän Richard Straussin teoksen Also Sparach Zarathustra. Siis sama sävellys, jonka johdanto-osa on tullut tutuksi Elvis-faneille Elviksen myöhempien konserttien sisääntulokappaleena. Tuo äänite ei kuitenkaan ollut LP-levy, vaan 7,5 tuuman kelanauha.

Vuoden 1958 syksyllä RCA julkaisi ensimmäisen stereofonisen LP-levynsä. Alkuun nuo "Living Stereo" äänitteet olivat RCA:n Red Seal -sarjassa julkaistuja klassisen musiikin äänitteitä. Myös kevyemmän musiikin äänitteitä julkaistiin stereofonisina LP-levyinä lisääntyvissä määrin. RCA valmisti myös stereolaitteita ja stereolevyjen avulla haluttiin saada lisää vauhtia niiden kuunteluun tarvittavien laitteiden myyntiin.

RCA:n Electronic Age -lehden 1960 syysnumerossa kerrottiin vuoden 1958 syksystä lähtien vähittäiskaupassa myydyn jo lähes viisi miljoonaa stereofonista äänitettä. Vuoden 1960 ensimmäisellä puoliskolla koko äänimyynti oli lehden mukaan kasvanut 21,5 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Stereolevyjen myynti oli noussut peräti 86,5 prosenttia, kun taas monolevyjen myynti oli laskenut lähes 44 prosenttia. Stereofonisten levyjen osuuden sanottiin olleen 28 prosenttia LP-levyjen kokonaismyynnistä.

Elvis Is Back! -albumin julkaisu oli tärkeä osa RCA:n stereolevyjen ja -laitteistojen myynninedistämiskampanjaa. Aiemmin ei juuri oltu julkaistu nuorille suunnattuja stereolevyjä, nyt haluttiin saada myös nuoret kuluttajat hankkimaan levy stereona. Albumi julkaistiinkin pikavauhtia äänitysten jälkeen. Albumin kannet oli painettu valmiiksi jo ennen levytyssessioiden päättymistä ja albumin biisilista painettiin erilliselle keltaiselle lipukkeelle, jotka liimattiin jälkeen päin albumin kanteen. Levyn masternauhat toimitettiin jälleen erikoiskuljetuksin RCA:n prässäämöille ja levyn jakelu käynnistyi 8.4.1960 eli neljäntenä päivänä siitä, kun viimeiset taltioinnit levyä varten oli tehty.

Myös Elvis Is Back! -albumin mainostamiseen satsattiin

Musiikillisesti Elvis Is Back! -albumi oli voitto kaikilla tasoilla. Mihinkään Elviksen aikaisempaan albumiin ei ollut satsattu niin paljoa. Vaikka Elvis oli levyttänyt samassa studiossa juuri ennen Saksaan lähtöään, oli studio Atkinsin ja Porterin ansiosta nyt kaikilta osin ihan eri tasolla kuin kesäkuussa 1958. Aiemmilla albumeilla oli ollut monia jo kertaalleen julkaistuja kappaleita tai elokuvat määrittivät niiden sisällön. Nyt albumi sisälsi vain sitä varten äänitettyjä lauluja. RCA oli saanut maalis-huhtikuun sessioissa niin paljon materiaalia, ettei albumille tarvinnut laittaa singlebiisejä.

Levy sisälsi monipuolisen kattauksen sekä mustien että valkoisten laulunkirjoittajien sävelmiä, toki mukana oli monia muiden aiemmin levyttämiä biisejä, mutta nyt kaikki laulut kuultiin paremmilla saundeilla kuin koskaan ja Elviksen tuoreina tulkintoina. Vaikka ihan kaikki albumin laulut eivät aivan kirkkainta timanttia olleetkaan, Elvis puhalsi niihin pitkän levytystauon aikana lataamansa energian ja loistavien muusikoiden avulla vastustamattoman voiman.

Toki Elvis oli tehnyt upeita levytyksiä jo 50-luvulla, joidenkin mielestä ylittämättömiä suorituksia. Totta onkin, että hänen varhaisimmat levyt sisälsivät sellaista intoa, kiihkeyttä ja vimmaa mitä ei samalla tavoin enää 60-luvulla kuultu. Elvis oli jo täyttänyt 25 vuotta ja aikuistunut. Hänen äänensä oli selvästi vahvempi, täyteläisempi ja joustavampi. Tulkinnoissa oli nuoruuden innon tilalla syvyyttä ja hänen äänialansa tuntui laajentuneen. Lauluäänen päälle enemmän ymmärtävät ovat kertoneet Elviksen äänialan kattaneen lähes kolme oktaavia. Vaikka hän oli useimpien rock- ja kantriartistien tapaan baritoni, pystyi hän tarvittaessa myös korkeisiin tenoriääniin.

Elvis Is Back! -albumi julkaistiin avattavilla kansilla, kansien sisäpinnalla oli Everstin lähettämän valokuvaajan Saksassa ottamia kuvia Elviksestä asepalveluksessa sekä tulevan G.I. Blues -elokuvan mainos

Elvis oli nuorena imenyt monenlaisia vaikutteita, mustien bluesista ja gospelista, mutta myös valkoisilta gospel-ryhmiltä kuten The Blackwood Brothers ja The Statesmen Quartet sekä valkoisilta kantriartisteilta tai vanhemmilta Bing Crosbyn, Frank Sinatran ja Dean Martinin kaltaisilta tulkitsijoilta. Ensimmäisillä Sun Recordsille tekemillään asetaattilevyillä Elvis lauloi My Happinessin tai I'll Never Stand In Your Wayn kaltaisia hitaita balladeja. Hänen tuolloinen ohut ääneensä ei vielä ollut parhaimmillaan noissa balladeissa, vaikka tekikin vaikutuksen Sunin Marion Keiskeriin.

Jos Elvis olisi jatkanut armeijan jälkeen uraansa samaan tapaan kuin aieimminkin, tuskin hän olisi tänä päivänä sellainen aivan omassa kategoriassaan oleva legenda, jona koko maailma hänet tuntee. Toki monet 50-luvun rock'n'rollin ystävät hänet muistaisivat, kuten Carl Perkinsin, Jerry Lee Levisin tai Buddy Hollyn. Mutta kuinka moni muu tietäisi mitä tarkoittaa elvistely?

Saksassa olleessaan Elviksellä oli aikaa kuunnella muiden tekemiä levyä, joilta hän omaksui taas uusia vaikutteita. Elvis seurasi tarkkaan mitä musiikkimaailmassa tapahtuu, minkälainen musiikki kiinnosti nuorta yleisöä. Hän myös harjoitti ahkerasti ääntään laulamalla iltaisin ja armeijalomiensa aikana yksin ja ystäviensä kanssa.

Näiden maalis-huhtikuun sessioiden materiaali osoitti hänen monipuolisuutensa. Elvis kykeni sisäistämään monien erilaisten lauluntekijöiden luomia tarinoita. Hänen tulkintansa oli erittäin vakuuttavaa. Hän löysi entuudestaan tuttujen laulujen tulkintaan uudenlaisia näkökulmia. Elvis pystyi heittäytymään sessioissa nopeasti melodialtaan ja teksteiltään hyvin erilaisiin tunnelmiin ja välittämään lauluissaan monenlaisen tunteiden skaalan. Monien paikalla olleiden mielestä Elvis lauloi paremmin kuin koskaan, mutta vielä tärkeämpää oli se, miten upeasti ja uskottavasti hän tulkitsi niin monenlaisia melodioita ja tekstejä.

RCA mainosti albumia useilla sivun kokoisilla ilmoituksilla monissa lehdissä

Maailmassa on paljon loistavan lauluäänen omaavia, mutta vähän niitä, jotka saavat lauluun niin syvästi ihmisiä koskettavan tulkinnan kuten Elvis. Näissä sessioissa hänen äänensä liikkui balladeissa vaivatta ja luontevasti bassoäänistä korkeisiin huippuihin, hänen äänensä soi entistä rouheammin ja täyteläisimmin rock’n’roll ja rhythm & blues -kappaleissa, kevyempiä pop-melodioita hän väritti monin erilaisin sävyin.

Onnistuneessa tulkinnassa ei ole yksin kyse siitä, miten käytät äänihuuliasi. Näissäkin sessioissa Elviksen laulun taltiointi oli haasteellista hänen eläytyessä lauluun koko vartalollaan, jolloin hän välillä törmäili mikrofoniin tai ajautui liian kauaksi siitä. Joissakin aiemmissa sessioissa oli hänen ympärilleen asetettu enemmän mikrofoneja, mutta nyt studiossa oli enemmän soittajia jakamassa mikrofoneja ja Porterin oli tyydyttävä taltioimaan Elviksen laulu yhdellä mikrofonilla.

Albumilla ja samoista sessioista julkaistuilla singleillä Elvis pyyhkäisi lopullisesti roskakoriin ne puheet, joissa hän tähtensä sammumista oli ennusteltu ja epäilty hänen kykyjään. Noiden sessioiden tulokset sementoivat hänen asemansa artistien eturivissä, tekivät hänen musiikistaan kuolematonta ja varmistivat, ettei hänen nimensä unohdu koskaan. Ne tulossa olevat, osin varsin kevyet elokuvasävelmätkään eivät voineet tämän jälkeen syöstä häntä unohduksiin.

Toki levyn upeisiin soundeihin oli suuri ansio myös äänittäjä Porterilla sekä Elvistä säestäneillä upeilla muusikoilla ja taustoja laulaneella Jordanaires-yhtyeellä. Noilla muusikoilla oli myös uskomaton kyky löytää kullekin artistille sopiva soundi. Kaksi päivää ennen Elviksen ensimmäistä sessiota iso osa heistä oli ollut äänittämässä Everly Brothersien ykköshittiä Cathy’s Clown. Samalla viikolla he soittivat Billboard Hot 100 -listan kakkoseksi nousseella, Roy Orbisonin komeimpiin tulkintoihin kuuluvalla laululla Only The Lonely ja listan ykköseksi yltäneellä Benda Leen väkevästi tulkitsemalla sävelmällä I'm Sorry (Porter äänitti kaksi ensin mainittua). Jo tämä lyhyt otanta kertoo paljon näistä muusikoista.

Nashvillen studiomuusikoiden soittotaitoa oli vielä 50-luvulla vähätelty, kuten kantrimusiikkiakin. Atkinsin, Deccan tuottaja Owen Bradleyn ja Capitolin tuottaja Don Lawsin ansiosta tilanne oli alkanut kuitenkin muuttua. Heidän tuottamiensa levyjen myötä kantrimusiikki oli saavuttanut paljon uusia ystäviä ja olihan Nashvillen studioilla levytetty jo paljon muutakin kuin kantria. Tuhannet sessiot olivat koulineet näistä soittajista monipuolisia huippuammattilaisia.

Miten albumi menestyi?

Albumi nousi Billboardin Top LP’s -listalle 9.5.1960, siis vasta kuukauden kuluttua ilmestymisestä. En tiedä miten tehokas jakelukoneisto RCA:lla tuolloin oli, mutta yllättävän kauan listalle nousu kesti ja aloitussija oli vain 35. Seuraavalla viikolla sijoitus oli neljäs, sitten kolmas ja 6.6. toinen. Ykköseksi ei albumi yltänyt, sen esti Kingston Trion albumi Sold Out (Capitol T1352).

Elvis Is Back! alkuperäisten USA:n stereo- ja monojulkaisujen kansikuvat. Kannet oli painettu valmiiksi jo ennen levytyssessioiden alkua. Jälkeenpäin painettiin biisilista keltaiselle paperille ja ne liimattiin kansiin. Monissa myöhemmissäkin painoksissa on tuo keltaisella pohjalla oleva biisilista, mutta osana kansien painatusta.

Tuohon aikaan Billboard julkaisi erikseen myyntilistaa mono- ja stereoalbumeista. Stereoalbumien listaa hallitsivat varttuneemman yleisön suosikit, kuten Frank Sinatra, Henry Mancini, Ray Conniff, Johnny Mathiss, myös klassisen muusikin levyjä näkyi tällä listalla. Elvis Is Back! ylsi ensimmäisen kerran stereo LP -listalle vasta 12.9. ja parhaimmillaan sijoitus oli kymmenes.

En tiedä julkaistiinko stereopainos myöhemmin kuin monopainos. Todennäköisesti monopainos ehti kauppoihin ensin. Eroa noiden painosten välillä ei kuitenkaan ollut niin paljoa kuin Billboardin listan perusteella voisi kuvitella, sillä stereopainos nousi Cash Box -lehden listalle jo 7.5. ja Music Vendor -lehden julkaisemalle listalle kesäkuun alussa. Toukokuussa RCA mainosti sekä mono- että stereopainosta. Cash Boxin listalla stereopainos oli parhaimmillaan 4.6.1960 sijalla 7 ja kymmenen parhaan joukossa albumi oli yli kaksi kuukautta. Billboardin listaa on pidetty luotettavimpana, mutta se näyttää tuohon aikaan olleen reagointinopeudeltaan selvästi noita kahta lehteä hitaampi.

RCA julkaisi albumin stereona myös neliraitaisella kelanauhalla ja 1958 markkinoille tuomassaan "RCA tape cartridge" -formaatissa. Tuo lyhytaikaiseksi jäänyt formaatti oli eräänlainen c-kasetin-esiaste. RCA:n kasetit olivat huomattavasti kookkaampia ja laadukkaampia kuin myöhemmin markkinoille tulleet c-kasetit. Lisää noista nauhaformaateista voit lukea artikkelista Magneettinauha kaupallisena ääniteformaattina - Ääniteformaattien historiaa, osa 1.

Albumin menestys oli pienoinen pettymys RCA:lle. Ilmestymisvuonna sitä myytiin reilu 300.000 kappaletta. Tuohon aikaan albumeja myytiin selvästi vähemmän kuin singlejä. Erityisesti nuoret ostivat pääosin singlejä. Lähes kenen tahansa muun artistin osalta 300.000 myyntiin oltaisiin oltu tyytyväisiä, mutta Elviksen osalta odotukset olivat korkeammalla. Elviksen seuraava albumi, soundtrack G.I. Blues myi huomattavasti paremmin ja nousi listaykköseksi. Se oli äänitetty Hollywoodissa eri henkilöstöllä, kuten useimmat muutkin elokuvien musiikkia sisältäneet albumit myöhemminkin.

Ehkä Elvis Is Back! -albumin odotettua vaisumpi menestys johtui ainakin osin siitä, että sillä oli monia jo aiemmin levytettyjä biisejä, joista moni oli menestynyt erinomaisesti muiden versoina ja siten olivat jo tuttuja. Osin syynä oli varmasti myös menestyssinglejen puute. RCA ei julkaissut albumilta yhtään singleä, mikä oli tuohon aikaan poikkeuksellista. Noita singlebiisejä on sittemmin kuultu lukemattomilla kokoelmalevyillä, joten pidemmän päälle niiden poissaolo albumilta on mielestäni ollut pelkästään hyvä asia. Niihin on osin jo ehtinyt kyllästymään. Ilman niitä albumi kuulostaa edelleen tuoreemmalta ja monipuolisuudessaankin jotenkin yhtenäisemmältä. Se kuulostaa albumilta.

Elvis Is Back! julkaistiin myös lyhytaikaiseksi jääneessä "RCA tape cartridge" -formaatissa. Sen myyntimääristä en ole löytänyt mitään tietoa.

RCA:n johdon hienoista pettymystä varmaan osaltaan lohdutti se, että Elviksen upeat levytykset toivat runsaasti uusia asiakkaita RCA:n Nashvillen studiolle. Bill Porterin ja Chet Atkinsin palveluksia halusivat kilvan käyttää lukemattomat erilaiset artistit ympäri maata. Pian RCA:n olikin rakennettava uusi suurempi studio vanhan studionsa viereen.

Levy-yhtiön johtoporras ehti vaihtua moneen kertaan ja lopulta yhtiö vaihtaa omistajaakin, ennen kuin albumi ylsi kultalevyyn oikeuttavaan myyntiin. Vuonna 1999 ilmestynyt laajennettu CD-painos, jolla oli mukana myös noiden sessioiden singlebiisitkin, tuotti lopulta kultalevyn 15.7.1999.

Toisin kuin G.I. Blues, on Elvis Is Back! kestänyt aikaa paremmin. Sen biisit ja soundit kuulostavat edelleen yhtä hyviltä kuin ilmestyessään. Sen sisältö on hyvin monipuolinen, mukana on sekä mustien että valkoisten laulunkirjoittajien sävelmiä, rhythm & bluesia, rock’n’rollia, pop-sävelmiä ja hiukan gospel-sävyjä. "Elvis oli niin pirun monipuolinen, että osasi laulaa mitä tahansa". Tuo Chet Atkinsin lausahdus kuuluu hyvin tällä albumilla. Ehkäpä albumin salaisuus on myös sen tasalaatuisuus, sillä ei ole yhtään biisiä, joka pitäisi kuunnellessa skipata ohi. Aina sen kuuntelee mielellään alusta loppuun.

Kassu Halonen kertoi eräässä Hifi lehden haastattelussa tavoitteekseen tuottaa "ajattomia" levyjä, joita voi kuunnella kymmenenkin vuosien päästä. Elvis Is Back! on juuri tällainen ajaton levy. Livenä aidoilla soittimilla erinomaisella ammattitaidolla soitettu ja yksinkertaisilla mutta laadukkailla analogisilla laitteilla taidolla tallennettu musiikki kuulostaa aidolta vielä 2000-luvullakin.

Monet Elvis-fanit arvostavat albumin edelleen hyvin korkealle ja siitä on otettu lukematon määrä uusintapainoksia erilaisissa formaateissa, joukossa monenlaisia hyvin myyneitä erikoispainoksia. Follow That Dream Recordsin 2005 julkaisemasta kahden CD-levyn erikoispainoksesta otettiin peräti kolme uusintapainosta. Vuoden 2011 niin ikään tupla-CD:nä julkaistusta Legacy edition -painoksesta otettiin uusintapainos seuraavana vuonna. Lisäksi levystä on vinyylinäkin julkaistu useita laadukkaita uusintapainoksia.

Elvis Is Back! julkaistiin myös neliraitaisella "Living Stereo" -kelanauhalla, jonka pyörimisnopeus oli 7,5 tuumaa (19,05cm) sekunnissa. RCA oli ottanut tämän formaatin käyttöön 1954. RCA luopui tästä formaatista 1970-luvulla.

It's Now Or Never räjäyttää pankin!

Saatuaan maalis-huhtikuun sessioissa yllättävän paljon materiaalia, RCA päätti jakaa parhaimmiksi hittiaineksiksi uumoilemansa kappaleet pitkin vuotta julkaistaviksi singleiksi ja jättää ne pois albumilta. Albumin tapaan kaikki singlet julkaistiin sekä mono- että stereopainoksina. Toinen single It's Now Or Never / A Mess Of Blues (RCA Victor 47/61-7777) julkaistiin USA:ssa 5.7.1960. RCA kertoi 11.7. julkaisemissaan mainoksissa itsevarmasti singlen olevan seuraava yli miljoonan myyntiin yltävä levy.

It’s Now Or Neverin sanottiin olevan sensaatiomainen balladi, joka on saatavilla sekä mono että "Living Stereo" versioina värillisissä kansissa. Samassa mainoksessa erehdyttiin myös vakuuttamaan Elvis Is Back! -albumin olevan myös matkalla miljoonamyyntiin. Tällä kertaa ykköstilan saavuttaminen kesti singleltä hieman kauemmin, mutta 15.8. It’s Now Or Never komeili Billboardin Hot 100 -listan kärjessä, kuuden ykkösviikon ja 20 listaviikon jälkeen oli vuoro antaa tilaa seuraavalle.

Billboard uutisoi etusivullaan 18. heinäkuuta "Elvis myy kuumemmin kuin koskaan ja hän tekee sen ei-rock’n’roll -levyllä hämmästyttäen kaikkia kriitikoita, jotka ennustivat, ettei tähti selviä rockabilly-villityksestä. Edelleen lehti kertoo It’s Now or Never singleä myydyn ensimmäisen viikon aikana 700.000 kappaletta ja ennustaa levystä tulevan vielä suurempi hitti kuin Stuck On Yousta. Lehti arveli uuden singlen tuovan Elvikselle uutta yleisöä ja uskoi singlen soivan myös niillä radioasemilla, jotka eivät aiemmin soittaneet Elvistä.

It’s Now or Never -singlestä julkaistiin jälleen kokosivun mainoksia

Ja tottahan se oli, singleä myytiin vielä enemmän kuin ensimmäistä. Tiedot lopullisista myyntiluvuista vaihtelevat suuresti, mutta sekä USA:ssa että Englannissa singleä myytiin nopeasti yli miljoona kappaletta. Britanniassa It’s Now or Neverin julkaisu viivästyi tekijänoikeuksiin liittyvien epäselvyyksien takia. Siellä julkaistiinkin heinäkuussa ensin A Mess Of Blues, kääntöpuolellaan The Girl Of My Best Friend (RCA 1194). Samoin meneteltiin ilmeisesti aika suurelta osin muuallakin USA:n ulkopuolella.

Englantilainen musiikkituottaja kirjoitti Disc-musiikkilehdessä singlestä: "Olen osallistunut moniin äänityssessioihin ja tottunut niihin, mutta näissä sessioissa olisin todella halunnut olla. Tämän levyn tausta, esitys ja saundin tasapaino kertovat täydellisestä työskentelystä, mutta suurella tunteella ja suurenmoisessa ilmapiirissä, joka välittyy upeasti kuulijoille". Tuo single menestyi myös hienosti ja oli parhaimmillaan brittien singlelistan kakkosena 3.8.1960.

Single It's Now Or Never / Make Me Know It (RCA 1207) julkaistiin lopulta lokakuussa ja sitä myytiin heti hurjia määriä, levy suorastaan revittiin kauppiaiden käsistä ja myyntilistan kärjessä se oli 9.11.1960 ja pysyi siellä kahdeksan viikkoa. Uudelleen It's Now Or Never nousi brittien singlelistan kärkeen 5.2.2005, kun se julkaistiin cd-singlenä.

Ilmeisesti muuallakin It’s Now or Never julkaistiin vasta syksyllä. Menestys oli huikea ympäri maailmaa. Myyntilistan kärkeen single nousi ainakin Australiassa, Belgiassa, Kanadassa, Länsi-Saksassa, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Uudessa Seelannissa. Aivan kärjen tuntumassa single oli myös Hollannissa, Italiassa ja Ranskassa. Ruotsissa singleä oli jouluun mennessä myyty yli 100.000 kappaletta.

Amerikkalaisen Cash Box -lehden julkaisema myyntilasto Suomesta. Elviksen It’s Now or Never kärjessä ja Johnny Forsellin versio laulusta kuudentena.

It’s Now or Never oli erittäin suosittu myös Suomessa. Tosin täällä ei tuohon aikaan ollut luotettavia myyntilistoja ja niitä vähemmän luotettaviakin listoja ilmestyi satunnaisesti. Amerikkalainen Cash Box -lehti sen sijaan julkaisi myyntitilastoja myös Suomesta. Niiden mukaan single oli useita kuukausia myydyin myös täällä. Siitä tulikin Elviksen eniten myydyin single Suomessa 31.000 kappaleen myynnillään.

It’s Now or Never oli myös eniten myyty ulkomainen single Suomessa vuoteen 1997 saakka. Tuolloin sen ohitti Elton Johnin prinsessa Dianan kuoleman jälkeen levyttämä uusi versio laulusta Candle in the Wind. Seuraavaan ykköstilaan Suomessa meni yli 40 vuotta. Albumi 30 #1 Hits nousi täällä albumilistan kärkeen syyskuussa 2002. Tuolla albumilla oli tietenkin mukana myös It’s Now or Never.

Elvis kysyy, naisartistit vastaavat

Marraskuun ensimmäisenä päivänä julkaistiin kolmas single Are You Lonesome Tonight? / I Gotta Know (RCA Victor 47/61-7810) maalis-huhtikuun session tuotoksista. Joidenkin lähteiden mukaan RCA olisi viivytellyt julkaisua, koska ei uskonut singlen a-puolen hittipotentiaaliin. Bill Porter on kuitenkin kertonut Steve Sholesin olleen heti biisin taltioinnin jälkeen varma tulevasta hitistä.

RCA:n mainososaston kehittämä mainoslause lupaa "This single is money in your pocket!". Eniten rahaa kuitenkin kertyi RCA:n kassaan

Marraskuun 14 päivä julkaisemissaan koko sivun mainoksissa RCA kertoi singleä myydyn jo yli miljoona kappaletta. Mainoksessa myös vakuuteltiin singlen olevan "rahaa sinun kukkarossasi". Mainostetusta miljoonamyynnistä huolimatta kappale oli samana päivänä ilmestyneen Billboardin Hot 100 -singlelistalla vasta 35. Viikon päästä laulu nousi listan kakkoseksi ja viiden joulukuuta Elvis oli jälleen listan kärjessä.

Kakkosena oli Elviksen sessiossa pianoa soittanut Floyd Cramer instrumentaalikappaleellaan Laste Date. Are You Lonesome Tonight? pysyi kärjessä kuusi viikkoa eli yli vuoden vaihteen. Samaan aikaan G.I. Blues -albumi oli noussut albumilistan ykköseksi ja myös singlen b-puoli I Gotta Now nousi koko ajan ja oli 12.12. kahdeskymmenes, mikä jäi myös sen parhaaksi sijoitukseksi.

Britanniassa single menestyi myös erinomaisesti. Julkaisua viivästytettiin parilla kuukaudella, koska edellistä singleä myyntiin koko ajan hurjia määriä. Tammikuussa se lopulta julkaistiin ja Billboardin uutisen mukaan sitä myytiin kahden ensimmäisen viikon aikana 800.000 kappaletta ja 25.1.1961 se oli sikäläisen myyntilistan kärjessä, vaikka It’s Now Or Neverkin oli vielä Top-Tenissä, ja pysyi siellä neljä viikkoa.

Monien eurooppalaisten julkaisujen kansissa esiintyi myös laulun alkuperäinen italialainen nimi O sole mio, sillä nimellähän laulu Euroopassa yleisesti tunnettiin

Samassa Billboardin numerossa kerrottiin edellistä It’s Now or Never singleä myydyn Saksassa 500.000 kappaletta. Huikeita myyntilukemia kantautui jatkossa eripuolilta maailmaa. Britanniassa Are You Lonesome Tonight? on noussut singlelistalle kolmeen otteeseen Elviksen kuoleman jälkeenkin.

Ykköshitti Are You Lonesome Tonight? oli myös muissa englanninkielisissä maissa Kanadassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Ehkä tuo pitkä puheosuus ei tehonnut yhtä hyvin muissa maissa, sillä ykköstiloja englantia puhumattomissa maissa ei singlelle herunut. Amerikkalaisen Cash Box -lehden julkaiseman tilaston mukaan laulu oli Suomessa parhaimmillaan sijalla 5.

Are You Lonesome Tonight? innosti useita naisartisteja vastaamaan Elvikselle. Samaan säveleen tehdyn muunnelman Yes, I’m Lonesome Tonight levyttivät ainakin Dodie Stevens (Dot 45-16167), Linda Lee (Shasta SH-45-146), Ricky Page (Rendezvous R-139) ja Thelma Carpenter (Coral 45-Q 72422). Jeanne Blackin vastaus oli saman tapainen hidas balladi Oh, How I Miss You Tonight (Capitol 4492). Suosituimmaksi näistä taisi nousta Dodie Stevensin versio.

Amerikkalaisen Cash Box -lehden maaliskuussa 1961 julkaisema myyntilasto Suomesta. Elviksen Are You Lonesome Tonight? viidentenä ja It’s Now or Never vielä kuudentena. Näiden edelle oli kivunnut seuraava single Wooden Heart. Elvis oli suosionsa huipulla myös Suomessa.

RCA julkaisi myös yhden neljän biisin EP-levyn Such A Night (EPA 4361) näiden sessioiden tuotoksista. EP-levythän olivat olleet 50-luvulla varsin suosittu julkaisuformaatti. Tällä kertaa EP:tä ei kuitenkaan julkaistu USA:n markkinoille, sen sijaan Euroopassa ja muuallakin USA:n ulkopuolella.

Vuosi päättyi huikeaan menestykseen!

Syyskuussa julkaistiin soundtrack-albumi elokuvasta G.I. Blues ja joulukuussa lopulta myös Elviksen haaveissa ollut gospel-albumi His Hand In Mine, joka äänitettiin Nashvillessa lähes samalla henkilöstöllä kuin Elvis Is Back!. Myös albumeja Elvis’ Golden Records ja Elvis’ Gold Records vol II myytiin vielä runsaasti vuonna 1960. Vuoden lopussa myös Elvis’ Christmas Album nousi jälleen Billboardin listalle. RCA:n Billboardissa julkaisemassa RCA Victor Chartmakers of 1960 -listalla olikin peräti kymmenen Elvis-julkaisua! Vuodesta 1960 tuli siis huikea menestysvuosi Elvikselle ja samalla RCA:lle ja sen kruunuksi vuosi päättyi ykkössijaan sekä single- että albumilistoilla.

Maailman laajuisesti vuoden 1960 singlejä myytiin eniten sitten läpimurtovuoden 1956, eikä Elvis yltänyt enää myöhempinä vuosina singleillään yhtä suuriin myyntilukuihin. Englannissa ja monissa muissakin Euroopan maissa vuonna 1960 singlejä myytiin enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Joulukuun 19. päivä ilmestyneessä Billboardissa julkaistussa koko sivun mainoksessa Elvis ja joulupukiksi puettu Eversti Parker toivottivatkin tyytyväisinä "Everything Good to all of You".

Billboard kertoi vuoden viimeisessä numerossaan 26. joulukuuta RCA Victorin olleen murskaavan ylivoimainen singlelevyjen myynnissä 1960. Ylivoiman selitys oli tietysti Elvis, ainoa artisti maailmassa, joka jatkuvasti ylti singleillään yli miljoonan kappaleen myyntiin. 25-29.4.1961 Miamissa pidetyssä National Association of Record Merchandisers -yhdistyksen kokouksessa Elvis sai vastaanottaa pokaalin kolmessa eri sarjassa; eniten myyty single (Are You Lonesome Tonight?), myydyin EP-levy (Touch of Gold) ja parhaiten myynyt miesartisti. Are You Lonesome Tonight? oli kuudenneksi myydyin single seuraavanakin vuonna.

Vielä tehokkaammin Elviksen uudet laulut purivat Euroopassa ja muualla USA:n ulkopuolella. Singleistä Euroopassa menestyi parhaiten It's Now Or Never. Ilkeilevät ja Elvistä vähättelevät puheet loppuivat niiden myötä. Vielä 50-luvulla moni arvioi, Elvistä edes tarkemmin kuulematta, hänen lauluääntään olemattomaksi tai nimitti sitä hälyksi, niin täällä Suomessakin. Monet "asiantuntijat" ennustivat Elviksen jäävän lyhyeksi tähdenlennoksi. Vuoden 1960 lopulla Elvis oli vakavasti otettava, kaikkien tuntema artisti ympäri maailmaa. Moni aiemmin Elvistä pilkannut joutui toteamaan "sehän osaa laulaa" ja kiirehti ostamaan Elviksen uusia levyjä.

Eversti Parker oli varmasti tyytyväisempi kuin koskaan. Hänen strategiansa oli toiminut täydellisesti. Asepalvelus oli tehnyt Elviksestä jokaisen amerikkalaisen äidin toivevävyn. Aiemmin vanhoillisten piirien paheellisena pitämä artisti, oli saavuttanut suuren yleisön hyväksynnän. It’s Now Or Never ja Are You Lonesome Tonight olivat soittolistojen kärjessä myös niillä easy listening -radioasemilla, jotka aiemmin olivat karttaneet Elviksen levyjä.

Parker oli tehnyt rahakkaita sopimuksia elokuvastudioiden kanssa. Vuoden aikana oli jo filmattu kolme elokuvaa ja uusia oli jo tiedossa. Nämä elokuvaroolit ja Havaijille sovittu hyväntekeväisyyskonsertti vahvistivat Parkerin kehittelemää uutta imagoa. Mikä tärkeintä ensimmäinen armeijan jälkeinen vuosi oli tuonut ennätykselliset tienestit Elvikselle ja hänen managerilleen.

Tokihan Elvis teki monia erinomaisia levyjä myöhemminkin, vaikka laatu ei aina pysynyt samalla tasolla kuin 1960. Tai ei se pysynyt tuona vuonnakaan. Soundtrack-albumi G.I. Blues oli varoittava esimerkki jatkosta. Levy äänitettiin pian Nashvillen sessioiden jälkeen, huhti-toukokuussa 1960 Hollywoodissa RCA:n ja Radio Recordersin studioilla. Biisimateriaali oli jo selvästi heikompaa tasoa. Mustien lauluntekijöiden kappaleita ei levyllä kuultu. Soittajat olivat pääosin länsirannikon elokuvastudioiden vakiomiehistöä. Tuottaja tuli myös elokuvastudiolta.

Elvis ei tunnu paneutuneen levytettäviin kappaleisiin samanlaisella antaumuksella kuin Nashvillessa. Sama ero kuuluu myös soittajien otteessa. Jopa Jordanairesien laulu kuulostaa joillakin raidoilla hiukan ponnettommalta. Toki Scotty Moore soittaa komean soolon Frankfort Specialissa, mutta ei se paljoa pelasta. Hollywoodin studioilla ei myöskään pystytty äänityksessä samaan laatuun kuin Porter Nashvillessa, vaikka resursseista se ei varmasti ollut kiinni.

Muistan vieläkin hyvin, kuinka pettynyt olin, nähdessäni elokuvan ensimmäisen kerran ja kuullessani Blue Suede Shoesin. Se ei kuulostanut lainkaan samalta kuin sen entuudestaan muistin. En heti tajunnut, että biisi oli taltioitu Hollywoodissa uudelleen leffaa varten. New Yorkissa 1956 pienellä bändillä - Scotty Moore, Bill Black ja D.J. Fontana - levytetyssä versiossa oli draivia ja sähinää. Uusi versio muistutti hivenen Pat Boonen ja kumppaneiden vesitettyjä rock'n'roll-taltiointeja. Tempo on jo hitaampi kuin 1956. Kitara sekä basso kuulostavat huomattavasti vaisuimmilta. Studiossa oli peräti neljä kitaristia, enkä tiedä kuka heistä soitti soolo-osuudet, tuskin kuitenkaan Scotty Moore.

Vertaa itse. Tässä ensin vuoden 1956 versio ja sitten G.I. Blues soundtrackin versio.

Laulumateriaali vain heikkeni vuosien myötä. Tärkeintä oli elokuvasävelmien istuminen kulloisenkin elokuvan useimmiten aika heppoiseen tarinaan. Oleellista ei ollut löytää upeita lauluja Elviksen laulettavaksi. Jälkeenpäin tuntuu todella surulliselta, että Elvis jätti live-esiintymiset ja kunnolliset studiosessiot moneksi vuodeksi. Näyttelijänä hän ei ollut lähellekään samaa tasoa kuin laulajana. Tuo Parkerin tekemien rahakkaiden sopimusten sanelema valinta, oli totaalista lahjakkuuden haaskausta. Iso osa elokuvia varten tehdyistä lauluista olisi saanut jäädä tekemättä, kuten elokuvistakin. Niin tuntui usein ajattelevan Elvis itsekin.

Silti myöhemmistäkin 60-luvun levytyksistä löytyy lukuisia helmiä, lähinnä elokuvasessioiden välillä tehdyistä tallenteista. Toki soundtrackalbumeilla tai -EP-levyillä kuultiin joskus välähdyksiä siitä Elviksestä, joka lauloi Elvis Is Back! -albumilla. Syntyi myös kaksi suurella sydämellä ja pieteetillä tehtyä gospel-albumia. Niillä Elvis tuntui taas olevan aidoimmillaan. 60-luvun lopulla Elvis lopulta ryhdistäytyi ja teki upean TV Show'n. Myöhemmin sitä on alettu kutsua Comeback Special -nimellä ja ihan aiheesta. Sen jälkeen Elvis äänitti kotikaupungissaan Memphisissä American Sound studiolla ison joukon vahvoja tulkintoja, jotka nostivat hänet jälleen hittilistojen kärkisijoille.

Lopulta 60-luvulla kertyi noita helmiäkin niin paljon, että olen alkanut pitää 60-lukua Elviksen parhaana levytysvuosikymmenenä, niin ristiriitainen kuin tuo vuosikymmen onkin. Etenkin vuosikymmenen alussa ja lopussa Elvis oli parhaimmillaan. Rakastan kyllä Elviksen 50-luvun levytyksiä, niissä on jotain sellaista, mitä ei parhainkaan studiosaundi pysty korvaamaan. Eikä ilman niitä olisi noita 60-luvun helmiäkään. Eivätkä helmet kokonaan loppuneet 60-luvun jälkeenkään. Näistä muista Elviksen helmistä ehkä enemmän joskus myöhemmin.

Tähän kauniiksi lopuksi vielä yksi upea näyte Bill Porterin 1960 tallentamana. Lokakuun 30 ja 31 päivän välisenä yönä äänitettin RCA:n Nashvillen studiolla materiaalia Elviksen tulevaa gospel-albumia His Hand In Mine varten. Studiossa oli sama miehitys kuin maalis-huhtikuussakin täydennettynä Millie Kirkhamilla. Tuossa sessiossa tallennettiin myös Crying In The Chapel. Kolmen oton jälkeen luovutettiin, eikä laulua julkaistu tuolla albumilla Elviksen oltua tyytymätön suoritukseensa.

Crying In The Chapel, RCA Victor 447-0643

Tuo osoittaa millaisella kunnianhimolla Elvis suhtautui itselleen tärkeään lauluun. Taltiointi jäi RCA:n nauhavarastoon yli neljäksi vuodeksi. Huhtikuussa 1965 yhtiö lopulta julkaisi sen singlenä Gold Standart Series -sarjassa. Menestys oli valtava, singleä myytiin miljoonia ympäri maailmaa.

Hyvin pelkistetyllä otolla kuullaan Elviksen hienovarainen laulu, jota tukee Jordaneiresien loistavasti myötäilevä harmonia sekä Floyd Cramerin vähäeleisen kauniisti soiva piano, jotka Porter on vanginnut erittäin tarkasti ja huolellisesti. Elviksen ja Jordanairesien laulun pienimmätkin nyanssit erottuvat selkeästi. Äärimmäisen tyylikästä jälkeä!

Tämä on niitä Elviksen kappaleita, joita tallensin 60-luvulla radiosta kelanauhalle. En ole koskaan ollut uskonnollinen tyyppi, mutta tätä tuli kuunneltua usein jo silloin, kuten edelleenkin.

23.3.2020 Raimo Öystilä