Nääsvillen Veljekset feat. Joe Edwards: Kantri |
---|
CD: Kane KANECD 619, EAN 6417138006189, R. Kanerva Records 1998 |
MC: Kane KANEK 619, R. Kanerva Records 1998 |
Tuottaja: Hannu Tuovinen |
Äänitys ja miksaus: Heikki Peltonen, MR-studio, Akaa |
Kansi: R. Kanerva |
Kuvat: R. Kanerva |
# | kappale | sävel / sanat / sovitus | kesto |
---|---|---|---|
1 | Syytä sydäntäsi | Kari Purssila / Kari Purssila | 2:46 |
2 | Jää toivo auringoksi meille | Kapa Ahonen / Kapa Ahonen | 2:54 |
3 | Elvistellään! | Juha Tapaninen, Harri Laukkanen / Juha Tapaninen, Harri Laukkanen | 2:54 |
4 | Kantrin kaipuu | Kapa Ahonen / Kapa Ahonen | 2:53 |
5 | Oregonin tie | Juha Tapaninen / Juha Tapaninen | 3:04 |
6 | Ruutupaita ja mandoliini | Kapa Ahonen / Kapa Ahonen | 3:11 |
7 | Balladi Seilin saaresta | Kapa Ahonen / Kapa Ahonen | 3:40 |
8 | Kauas matkustan | Hannu Tuovinen / Hannu Tuovinen | 2:35 |
9 | Pahvilaatikko | Kapa Ahonen / Markku Sandell | 2:40 |
10 | Kaikkien luusereiden äiti | Kari Purssila / Kari Purssila | 2:25 |
11 | Vanhan rokkarin lähellevonkaamislaulu | Kari Purssila / Kari Purssila | 3:23 |
12 | Oma maa | Hannu Tuovinen / Hannu Tuovinen | 3:33 |
Sovitukset: Hannu Tuovinen
Muusikot: |
---|
Nääsvillen Veljekset |
Kapa Ahonen: basso, laulu |
Harry Frantsi: steel kitara |
Pekka Itkonen: rummut, lyömäsoittimet |
Jussi Ruponen: kitara |
Hannu Tuovinen: kitara, piano, urut, bassokitara, harmonikka, huuliharppu, laulu |
Sekä |
Joe Edwards: viulu (1, 9) kitara, mandoliini (6) |
Nääsvillen Veljesten kahdeksas albumi on nimensä mukaisesti ehkä kaikkein lähinnä kantria. Se oli kolmas ja samalla viimeinen Kane Recordsin julkaisema veljesten albumi. ”Kane julkaisi vielä, ehkä jo vähän puoliväkisin. Taisi olla jo vähän kyllästynyt meihin”, on Kapa Ahonen todennut. Studioon kokoonnuttiin melko erilaisella kokoonpanolla kuin edelliskerralla. Mukana olivat edelleen Kapa Ahonen, Pekka Itkonen ja Hannu Tuovinen. Pitkän tauon jälkeen mukana oli myös perustajajäsen Harry Frantsi. Kitaristi Juhani "Jussi" Roponen oli uusi kasvo veljesten joukossa. Hän soittanut aiemmin ainakin Karisma-yhtyeessä ja Mika Sundqvistin yhtyeessä sekä myöhemmin Werner Brossissa.
Tällä kertaa levyllä kuullaan myös kansainvälistä vierailijaa. Bloomingtonissa, Indianassa syntynyt Joe Edwards on toiminut sessiomuusikkona Nashvillessä 50-luvulta lähtien ja viulunsoittajana Grand Ole Opryn Staff Bandissa (1955 - 2003). Hän on myös esiintynyt säännöllisesti TNN:n Grand Ole Opry Live Showssa. Tunnetaan parhaiten viuluvirtuoosina, mutta hänen pääinstrumenttinsa on itse asiassa kitara. Edwards soittaa myös rumpuja, bassoa, mandoliinia ja banjoa. Hän on esiintynyt mm. Jerry Reediin, Grandpa Jonesin, Dolly Partonin, Hoosier Bobby Helmsin ja Tennessee Ernie Fordin kanssa. Kantri-albumilla Edwards soittaa viulua, kitaraa ja mandoliinia.
Katso YouTubesta MTV:n uutinen Joe Edwardsin osallistumisesta levylle
"Hän oli Turussa käymässä. Walleniuksen Jarmo teki hänestä ison jutun Turun Sanomiin – hän oli soittanut samalla kiertueella Elviksen kanssa, mutta ei samassa bändissä. Muistan, kuinka ystäväni soitti minulle, että sinunhan pitäisi tavata Joe Edwards. Hän sitten kävi sitten meillä ja poikani toimivat tulkkeina. Hän oli erikoinen tyyppi, äärimmäisen tarkka ulkonäöstään. Tukka oli värjätty mustaksi ja hampaat korjattu. Hän viilaili koko ajan kynsiään. Kaikki oli hänelle peiliä. Hänellä oli erikoinen elämänfilosofia – että ihminen ei vanhene ollenkaan, jos pitää huolta ulkonäöstään. Toivottavasti elää satavuotiaaksi ja kuolee terveenä ja päivettyneenä!”, kertoo Kapa Ahonen Suonna Konosen kirjassa Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt.
Ahonen jatkoi vielä: "Edwards oli tyrmistyttävän hyvä muusikko. Kane hoiti hänet vieraaksemme levylle. Viialassa kellaristudiossa sitä tehtiin, eikä Edwards osoittanut, että kaiken maailman kellaribändien kanssa tässä joutuu tekemisiin. Herrasmies oli ja tyrmistyttävän rutiinin huomasi. Aamu-teeveekin tuli paikan päälle haastattelemaan Edwardsia. Hän menee vessaan ja ihmettelemme ja odottelemme bändin ja tv-ryhmän kanssa vaivaantuneena, koska hän tulee. Oli ilmeisesti todella iso asia. Kun hän tulee tyylikkäänä ja menen vuorostani itse, huomaan ettei siellä samalla haise kuin normaalin ihmisen käynnin jälkeen, hah-hah-hah. Että kaikki tuli deodorantin hajuisena, hah-hah...”, jatkoi Ahonen Konosen kirjassa.
Albumin helmiä on Kapa Ahosen Jää toivo auringoksi meille, jonka Ahonen lauloi myös äitinsä hautajaisissa. ”Siinä olikin tekemistä... Jää toivo auringoksi meille sisältää sitä hengellistä vakaumusta, pieni ihminen suurten kysymysten äärellä, tuntee avuttomuutensa. Ainoa joka jää, on viisi kirjainta – toivo.", muisteli Ahonen em. kirjassa.
Omaksi suosikikseen Ahonen nimeä laulunsa Balladi Seilin saaresta. "Olen sanonut, että se on rakkain lauluni, mutta on yhtä tärkeitä muitakin, nykyään vaikka Loputtoman tien Kukkuloiden kaupunkiin, jossa laulan Turusta. Ryvin Seilissä niin monta vuotta, tein soololevynkin sen ympärille Kainulaisen Jussin avulla. Seili on mollia, ja haluaisin kuitenkin sen kantrin duurijutun yrittää vielä pitää pinnalla", Ahonen kuvaili Konosen kirjassa. "Seilin saaren 'kuumeen' sain kun kävimme Aurajoen rannasta 15 hengen risteilyillä purjeveneellä erilaisten firmojen kanssa - olin mukana trubaduurina ja viihdyttäjänä porukan mukana, aamulla lähdettiin ja illaksi tultiin (kovia reissuja)", täydensi Ahonen tämän kirjoittajalle. Jokainen Seilissä käynyt tai sen tarinaan perehtynyt vaikuttuu varmasti Ahosen laulusta.
Hienoja kantribiisejä ovat kolmen minuutin tarina, Juha Tapanisen Oregonin tie ja Ahosen Kantrin kaipuu sekä Ruutupaita ja mandoliini. Eräs tietty lännenleffa tulee mieleen Oregonin tien ensi sekunneilla. Lännen elokuvien maisemat vilahtelevat herkästi mielessä myös laulun edetessä. Kantrin kaipuu on kuljettanut Ahosta läpi muusikon ja lauluntekijän vuosiaan ja laulun sanoin "kantrin kaipuu mua vieläkin kuljettaa, tämä kaihoisa mieli unelmansa näin löytää saa". Soittaneeko Joe Edward kitaraosuudet? Nashville Soundilta vahvasti kuulostaa. Laulussa Ruutupaita ja mandoliini toistuu jälleen yksi keskeisistä laulunaiheista.
Ei kuningasjätkää musta tullutkaan
en kotikylän koskia silloin jäänyt laskemaan
Pohjois-Karjala, uitot ja rillumarei
unohtui kun muuttoaalto minut täältä vei
Kari Purssila on kirjoittanut tällä kertaa kolme albumin lauluista. Joe Edwards pääsee viuluineen mukaan heti avausbiisissä Syytä sydäntäsi. Se sekä Vanhan rokkarin lähellevonkaamislaulu ja Kaikkien luusereiden äiti puolustavat hyvin paikkaansa levyllä. Purssilan tekstejä ei ilmeisesti ole levytetty kovin paljoa, ehkä hän ei niitä ole lieemmin tarjonnut, mutta kykyjä hänellä tuntuu olevan. Tuovisen Hannu on mukana kahdella laululla.
Jos Kantrin kaipuussa oltiin Nahvillessa, siirrytään sen kolmannella raidalla Elvistellään lounais-Tennesseehen, Memphisiin, sinne missä kaikki alkoi. Vaikka Elviskin levytti monet suurimmat hittinsä Nashvillessä, Juha Tapanisen ja Harri Laukkasen Elvistellään saundeissa on ainakin ripaus SUN-saundia.
Mä olin vielä mutsin helmassa kiinni
kun jorasin jo hulluna hound dogii
se lava oli mulla portailla Elannon
Oli noita kahden markan beatleksii
teki mieli sanoo, että turpa kii
että Kuningas on Elvis, se pomo mulle aina on.
Näin se on!