Oli alkanut 1990-luku, Neuvostoliitto oli hajonnut. Suomen ulkomaankaupasta katosi samalla iso siivu. Olimme sukeltamassa suureen lamaan. Aiemmat Nääsvillen Veljesten levyt julkaisut Christian Schwindt oli kuollut ja hänen levy-yhtiönsä olivat kaatuneet. Oli etsittävä uusi levy-yhtiö, se löytyi onneksi läheltä. Turussa pitkään levykauppaa pitänyt Reijo "Kane" Kanerva tarjoutui julkaisijaksi. Aiemmat levyt oli julkaistu vinyyli-LP:nä. Nyt CD-levy oli syrjäyttänyt LP-formaatin. Niin Veljestenkin uutuus tallennettiin nyt bitteinä 12 senttiä halkasijaltaan olevalle optisesti luettavalle levylle. Toiset tykkäsi muutoksesta, toiset ei. Artistin oli sopeuduttava.

Keikkarintamalla oli hiljaisempaa. Perjantaina 12 huhtikuuta 1991 Veljekset olivat kuitenkin päässeet esiintymään isolle yleisölle. Johnny Cash, yksi Kapa Ahosen merkittävimmistä esikuvista, houkutteli hiljattain avattuun Turun Typhoon-halliin 7000 kuulijaa ja Veljekset saivat kunnian soittaa suuren sankarinsa lämmittelijöinä. Kiitokseksi Cash kätteli backstagella kaikki ja toivotti siunausta. Ehkä tuo tapaaminen antoi taas intoa uuden albumin suunnitteluun. Esittävän säveltaiteen edistämiskeskuksen (ESEK) myöntämä avustus antoi oman sysäyksensä hankkeelle.

Kapan lisäksi Veljeksistä oli jäljellä vain rumpali Pekka Ikonen. Levytysjoukkuetta täydensivät aiemminkin Veljesten levyillä soittaneet Seppo "Kala" Alajoki, Olli Haavisto ja Sakari "Sakke" Kurki. Uutena vahvistuksena mukana oli kosketinvelho Jukka Gustavson. Kaikki alansa huippuja ja monista bändistä tuttuja. Hyvää jälkeä tällä kokoonpanolla saatiinkin aikaan. Vanhoista biisinikkareista lauluja olivat tehneet Kari Purssila ja Turkka Mali. Uusina niminä mukana olivat mainosmusiikin spesialisti Juha Tapaninen, Joensuulainen Juha Kainulainen ja Vilperin Perikunnasta tuttu Aarni Varjonen.

Suonna Konosen kirjassa Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt Kapa Ahonen muistelee levyn tekoa näin: ”Kaunista suvipäivää maalla tehtiin Paraisilla. Levyä varten saatiin 10 000 markan avustus. Se tuntui silloin hyvältä. Hannu puuttui edelleen joukosta. Kun oltiin päivätöissä, ei se ansatsi ollut enää samaa kuin laivakeikkojen aikaan. Julkaisijaksi tuli Kane. Tiesi meidät, oltiin viety sinne levyjämme myytäväksi. Soittelin studioihin ja kysyin tarjouksia. Saatiin Tammisaaresta tarjous Donnerin Otolta, ei halvin muttei kalleinkaan. Kane suostui diiliin. Jälleen kerran tuli mukaan Purssilan Karin biisejä, muun muassa Tomi. Gustavsonin Jukka tuli mukaan.”

"Levy syntyi aika lailla kolmestaan, Itkosen Pekka, minä ja Kala teimme sen noin viikossa. Pirunmoinen duuni tehtiin sen kanssa. Gustavsonin Jukka ja Haaviston Olli vierailivat. Otto Donner lämmitti meille saunankin ja siellä lauteilla kuulin yhden suurimmista viisauksista meille soittajille. Otto sanoi, että laulaminen ja soittaminen ei vielä riitä, pitää poikkitaiteellisesti viettää rikasta elämää ja hankkia yleissivistystä. Ymmärsin, että riffin kokoinen maailma on liian pieni maailma elettäväksi. Muistan kun maataan Kalan kanssa studion lattialla, kaljat käsissä, ja soi Kilometri maaliin, mikä on edelleen mun suosikkibiisi, aloitan keikatkin sillä aina. Olin jo unessa siinä, Kala tönäisi mua: ’Kapa, tästä tulee hitti.’ No, ei siitä hittiä tullut, mutta tuntui hyvältä havahtua."

Jukka Hauru arvio 16.1.1993 albumia Hesarissa näin "Kapa Ahonen ja Sakke Kurki laulavat ja soittavat pikkunättiä kantrifolkia alan ammattilaisten säestyksellä. Ahosen lisäksi lauluja on tehnyt mm. Kari Purssila. Veljekset onnistuvat maalaamaan onnistuneen eleettömiä ja fiksuja tunnelmia. 'Pienen ihmisen rehti elämänfilosofia' ei sorru tekotaiteellis-kotikutoiseen määkymiseen, vaan säilyttää enimmäkseen ryhtinsä. Parhaimmillaan veljekset ovat melankolisina. Tällöin tulos on jopa runollinen".

Kapa Ahosen rooli biisin tekijänä on levyllä pienimmillään. Mukana on vain yksin hänen kokonaan kirjoittamansa laulu Missä olet maalaisidylli. Siinä Ahonen palaa vanhaan teemaansa maalta muuttaneen kotiseutukaipuuseen ja tekee sen aika perinteiseen tapaan. Purssilan rooli lauluntekijänä on merkittävin, puolet kappaleista on häneltä. Ahosen kertoman mukaan Purssila oli myös mukana studiossa. "Se oli niin innostunut touhusta, että läksi mukaan".

Haurun määrite 'Pienen ihmisen rehti elämänfilosofia' on oikein osuva niin Purssilan kuin muidenkin kirjoittamien laulujen osalta. Oma suosikkini on Purssilan upea Tomi - tribuutti turkulaiselle kitaristi- ja soitinrakentajalegendalle Tommie Mansfieldille, jolle koko albumi on omistettu. Biisin lopussa kuullaan pieni hetki aitoa Tommien soittoa, joka on peräisin Esa Pulliaisen arkistoista.

Rumban Jukka Sundholm sanaili levystä näin "Vaikuttaa siltä, että Nääsvillen veljesten kantripohjainen seesteisyys puraisee vielä varttuneilla päivilläänkin. Sielussa soiva sävel on saatu pelistä irti, eikä homman pointti ole pappaosastolla jäähdyttely. Nääsvillen veljeksien musiikki on relevanttia tavaraa, joka ei mahda mitään sille, etteivät nykypoppareiden ja 60-luvulla varttuneen toisen suomalaisen rocksukupolven arvot ikinä kohtaa." Sundholmin haastattelema Kari Purssila arvio Veljesten musiikkia seuraavasti: "Tämä ei ole sellaista musiikkia, joka tulee ja menee yhtäkkiä, vaan Rautavaaran sanoin 'mikä hitaasti nousee, se hitaasti laskee' Nääsvillen veljekset täyttää sitä mustaa aukkoa, joka on rockin rytkeen ja iskelmän välissä Ajatellaanpa kuinka paljon minunkin ikäluokassani toivotaan CCR:ia, The Byrdsin helinää, Cat Stevensiä, Gordon Lightfootia Eaglesiä ja vaikkapa Don Williamsia. Paula Koivuniemi ja Kari Tapio eivät oikein tahdo riittää. Näillä tungosikäluokilla on aivan tyhjä alue, ei niille tehdä mitään. Meidän musiikki on edes yritystä sinne päin, pohtii Purssila."

Nääsvillen veljesten kaikkien aikojen ainoana singlellä julkaistiin Juha Tapanisen Kilometri maaliin ja Juha Kainulaisen Isken buutsit parkettiin. Nämäkin laulut istuvat Kapalle siinä missä hänen omansakin.

Kuuntele albumi YouTubesta