Nääsvillen Veljesten aiemman levy-yhtiön, Kompass Recordsin, taru päättyi edellisenä vuonna sen omistajien Christian Schwindtin ja Lasse Mårtensonin myytyä sen Musiikki Fazerille. Schwindt päätti jatkaa alalla ja perusti uuden, Andania nimen saaneen, levy-yhtiön. Schwindt nimesi yrityksensä kesäkuussa 1926 suomalaisia siirtolaisia Helsinkiin tuoneen laivan mukaan. Yksi Andanian matkustajista oli klarinetisti ja saksofonisti Wilfred ”Tommy” Tuomikoski, jonka sanotaan tuoneen jazzin Suomeen. Nääsvillen Veljesten kiinnitys oli Schwindtin ensimmäisiä kiinnityksiä yhtiöönsä. Yhtiön taru jäi lyhyeksi Schwindtin kuoltua yllättäen 12. lokakuuta 1992. Ei ole tiedossa mihin Andanian äänitearkisto päätyi. Tätä Nääsvillen Veljesten albumia, kuten muitakaan Andanian julkaisuja, ei löydy netin digitaalisista musiikkipalveluista. Tätä albumia, kuten ei ilmeisesti muitakaan Andanian julkaisuja, ei ole julkaistu uudelleen missään formaatissa.

Kapa Ahonen on tälläkin kertaa kantanut päävastuun albumin laulujen kirjoittamisesta. Hän on säveltänyt 11 albumin lauluista ja kirjoittanut tekstin kolmeen niistä. Uutena tekstinikkarina mukana on sittemmin Musiikki Fazerin päätoimiseksi sanoittajaksi pestattu Turkka Mali. Toisena tekstittäjäparivaljakkona Ahosella on jo albumille 3 useita tekstejä kirjoittanut turkulainen näytelmäkirjailija ja mm. Liehuvasta liekinvarresta tuttu Erkki Mäkinen.

Katso ja kuutele YouTubesta Rahattoman miehen elämää -video vuodelta 1990

Video on tehty MTV:n Levyraati ohjelmaan.

Kapa Ahonen tilitti suhdettaan "koivukulissien sankareihin", Suonna Konosen Mystiset metsämiehet ja keskikalja-cowboyt kirjassa tähän tapaan: ”Helismaa, Pakarinen, Rautavaara ovat olleet aina esikuviani. Kirjoista täytyy sanoa, että Helismaasta kertova Jätkäpoika ja runoilija on mestariteos. Hän kuoli pahimman Beatles-huuman aikaan ja jäi omana aikanaan taustalle arvostuksen suhteen. Pakarisesta mulle on jäänyt mieleen hänen poikansa lausunto haastattelussa: ’Isä oli julma ja etäinen kaveri.’ Ristiriita esiintyjän ja koti-isän välillä voi olla suuri. Rautavaaran tytöt ovat sanoneet, että isä ei koskaan laulanut tytöilleen. En minäkään ole kovin paljon lapsilleni laulanut. Se osuu omaan itseeni. Kotiin voi palata keikoilta ärtynyt hahmo. Kunnia esiintyjien vaimoille.”

”Mulle on jäänyt mieleen juttu lapsuuteni Nurmeksesta, olin yhdeksän–kymmenen vanha killi. Nurmeksen torilavalla oli esiintymässä Eemeli, hänkin yksi koivukulissien sankareista. Niilo Tarvajärvi ja Lenita Airisto olivat mukana. Eemeli oli kivinaamainen hahmo, joka ei koskaan hymyillyt. Me taputetaan Eemelille, joka ilman hymynhäivää sanoo, että ’kiitoksia vaan, ei oo koskaan ennen näin taputettukaan – aina on taputettu vähän enemmän.’ Me taputetaan hullun lailla, ja kun aplodit alkavat laimeta, Eemeli jatkaa: ’Ei tartte taputtaa, jos se on niin saatanan vastenmielistä.’ Ja taas me taputetaan”, muisteli Ahonen Konoselle. Tuo palauttaa mieleeni 60-luvun alkupuolen kesäpäivän Polvijärven urheilukentällä. Olisikohan ollut sama kiertue, ainakin Eemeli, Tapsa ja Tarva olivat esiintymässä ja samat vitsit kuultiin sielläkin, samoin seurauksin.

Kuutele YouTubesta liveversio albumin nimikappaleesta Koivukulissien sankarit.

Video on osa Yle TV2:n taltiointia Tapsan tahdeilta, Nokialta kesällä 1995.

Bändin miehistöön on tullut uusi jäsen, Sakari ’Sakke’ Kurki. "Purssilan Kari vinkkasi, että hän voisi olla hengenheimolainen. Soitin Sakelle ja alettiin tehdä yhdessä trubaduurikeikkoja, jotka ovat jatkuneet edelleen. Hänellä on muusikolle tärkeä ominaisuus: hän on luotettava. Kun lähdetään jonnekin, ei tarvitse pelätä, että hän on krapulassa tai silmä mustana. Tällainen vanha soittaja osaa antaa arvoa luotettavuudelle. Sakke on hyvä laulaja ja kitaristi, blues on hänen ominta aluettaan. Pyysin sitten laulamaan yhtä biisiäkin Veljeksien levylle. Hänellä on Turussa kotistudio ja pari bändiä, joista toinen, Sivutuote, on tehnyt kaksi albumia”, muisteli Ahonen edellä mainitussa kirjassa.

Hannu Tuovinen ei tällä kertaa päässyt studioon muiden kiireiden vuoksi, mutta teki kaksi biisiä levylle. Vesa Hartonen oli Tuovisen Hannun kavereita ja tuli edellisen levyn tapaan sessioon Hannun tilalle. "Mä olin siihen aikaan betonipaaluja valamassa, viikonloput soitettiin pubeissa ihme kokoonpanojen kanssa, välillä piti jäädä sairaslomalle, kun selkä oli kipeä. Kaiken tämän välissä tehtiin levyä. Se jäi vähän karuksi. Ei sitä paljon radiot soittaneet. Jake Nyman taisi soittaa Teksasin kuun, Koivukulissien sankarit taisin joskus kuulla myös radiosta. Se jäi ihan varjoon ja hyvä että jäi", arvioi Kapa levyä elokuussa 2024.

Turkka Mali osoittautui oivalliseksi lauluntekijäkumppaniksi Ahoselle. Hän tarinankerrontatyylinsä on lähempänä Ahosta kuin Mäkisen tai vaikkapa Jarkko Laineen. "Turkka Mali oli eräänlainen uuden aallon Eemeli, kun häntä kuunteli keikoilla. Lahjoja oli tehdä tekstejä, mukavia ralleja. Yhteistyö Malin kanssa alkoi siitä, että soitin vaan hänelle ja ehdotin yhteistyötä. Käytännössä homma meni niin, että lauloin kitaralla rämpytellen sikaenglannilla biisin nauhurille ja lähetin kasetin hänelle, Uni on kuoleman veli, Rahattoman miehen elämää ja muut. Hän tykkäsi tästä tavasta. Forssassa joskus tavattiin, kun olin keikalla siellä. Hänen kantapubinsa seinällä oli hänen kultalevynsä".

Ahosen kolme omaa tekstiä eivät häpeä yhtään Malin ja Mäkisen rinnalla, vaikka nuo kaksi ammattikirjoittajia ovatkin. Nimikappaleen taustoja edellä jo avasinkin. Raapii pinnalta on pienen ihmisen puolella, kuten Ahoselta voi odottaa, ensin siinä irvaillaan pinnallisille poliitikoille ja maailmaa parantaville taiteilijoille, kun taas tavallisen ihmisen hätä ei ketään kiinnosta. Jäin turhuuden Turkuun on oma suosikkini näistä kolmesta. Aiemmilla albumeilla Ahonen on haikaillut lapsuusaikojen Pielisen rantoja ja nuoruuden Nääsvilleä. Nyt hän kertoo löytäneensä suojaisan sataman Turusta.

Jäin turhuuden Turkuun
mä tänne rantauduin
väärin navigoin, ajoin karille
ilman auttajaa
hädissäin maihin ui

Jäin turhuuden Turkuun
löytyi suojainen satama
elämän myrskyjen jälkeen
täällä rauhassa saan
keski-ikään mä vanheta

Jäin turhuuden Turkuun
taisin päästä perille
särmät tasoittuu täällä minustakin
saivat talttumaan
en jatka muille merille

"Siinä on vähän pysähtymisen meininkiä, eiköhän tämä kiertäminen jo pikkuhiljaa riitä. Eihän tämä Turku mikään maailman huonoin paikka ole, vappuna -79 oon tullut tänne, 45 vuotta on tullut täällä jo asuttua, ei Turku mikäään huono paikka ole", totesi Kapa elokuussa 2024.