Veljesten debyyttialbumin menestys jäi vaisuksi, mutta Chrisse Schwindt uskoi bändiin ja antoi uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa levyn tekoon päädyttiin yllättävän tarjouksen jälkeen Kuopiossa. "Oltiinko me Iisalmessa, vai Kajaanissa viiden päivän ravintolakeikalla, kun Pekka Hämäläiseksi esittäytynyt ihan tuntematon mies tuli kysymään, onko teillä omia biisejä. Siinä juteltiin ja hän kertoi olevansa Kuopiosta. Me kerrottiin, että ollaan tulossa Kuopioon ja lupasi hommata meille studion Kuopiosta. Mies piti sanansa ja hommasi ajan studioon".

"Meillä oli kuuuden illan kiinnitys Kuopiossa ja kaikki päivät oltiin siellä studiolla. Aivan rättiväsyneitä oltiin. Ihmettelen, miten jaksettiin. Oltiin opittu eka levystä, että pitää keskittyä olennaiseen. Äänitykset hoitanut Jussi Tegelman, joka nykyään on jenkeissä ja tehnyt siellä paljon elokuvamusiikkia, oli timantinkova ammattilainen ja pahuksen hyvä rumpali vielä". Tuovisen Hannu oli jälleen mukana studiossa.

Mutta muista… -albumi ilmestyi 1984 ja radiot alkoivat soittamaan sitä. Erityisesti Mustanaamio palaa kotiin ja Mutta muista toivat tunnettavuutta radioaalloilla. Levy sai myönteisiä arvioita lehdissä. Se oli jonkinlainen läpilyönti bändille. Keikkakysyntä piristyi, laivakeikkojen lisäksi oli klubikeikkoja. 1985 Veljekset soittivat viisi viikkoa Amerikan viikoilla Siljalla, kahdella eri laivalla. Seppo "Kala" Alajoki, johon Ahonen oli tutustunut Tampereen aikoinaan, oli mukana viidentenä jäsenenä. "Tuntui tosi hienolta saada vihdoin soittaa Veljeksien biisejä omilla keikoilla. Niillä laivakeikoilla Nääsvillen Veljekset oli omimmillaan. Se oli lämpimintä aikaa, me oltiin tosi hyviä, vaikka itse sanonkin. Nykyään Veljekset on levytysnimeke, mutta silloin me oltiin bändi. Muistan, kuinka Kala kerran sanoi, että ’näiksää että tuossa meni Eva Dahlgren ja antoi meille aplodit!’ Meni kovaa!”, muisteli Ahonen Suonna Konosen suomikantrin historiateoksessa Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt.

"Tämä bändi ei yritä kuulostaa miltään jenkkikantria apinoivalta kokoonpanolta, vaan mukaan on heitetty aimo annos härmäläisyyttä. Ei pelkästään siksi, että laulujen sanat ovat suomeksi, vaan ihan muutenkin musikaalisesti yhtye on yrittänyt löytää oman persoonallisen linjansa. Osin siinä on onnistuttukin. Osin on otettu lainaa vielä muualta. Esimerkiksi A-puolen kakkonen ja kutonen ovat selvästi Kaseva-vaikutteisia, A3 ja A5 J.J. Calen tyyppisiä hassutteluja, B4 taas kovin nurmiohenkinen sävellyksenä. Mutta muuten, kuten sanottu, homma loksahtaa mukavasti kohdalleen. Esimerkiksi Kettusen veljekset on tosiaitoa suomalaiskantria synkkine, arkielämään porautuvine sanoineen. Ja sitä edeltävässä (B5) on itse koetun keikkaelämän tuntua. Suomalaisuutensa ansiosta tämä saattaa hyvinkin kolahtaa kansaan", arvio nimimerkki JA eli Juhani Aalto levyä Folk & Country lehden numerossa 2/1985.

Pielisen rannoille Kapa Ahosen kotimaisemiin palataan parissa laulussa. Ahosen 1975 Love Recordsille levyttämä Jos kaiken alkaa voisin uudelleen on tehty uusiksi Nalle Vartiaisen laulamana. "Siinä on sellaista kaihoa ja nostalgiaa mitä on vaikea kenenkään ylittää. Hänen ansionsa levyllä on muutenkin ihan mittavat. Nalle oli meidän yhtyeen paras laulaja, kun esittää iskelmää. Kun tehtiin niinsanottoja huttukeikkoja, jossa piti heittää iskelmämusaa, hän oli niiden paras tulkitsija. Hänellä hänellä oli hieno molliviritteinen ääni", muisteli Kapa elokuussa 2024.

Albumin helmiä on Kettusten veljesten karu tarina. ”Mummu kertoi tarinaa, kun oltiin kesäisin mummolassa Lieksan Vuonislahdessa. En kovin mielelläni laula sitä biisiä. Joku joskus yhä sitä pyytää, saatan silloin laulaa". Tarina tuo mieleeni muutaman merille lähteneen koulukaverini, joilla kuukausien merillä seilaamisen jälkeen palkkarahat polttivat näppejä. Maihin päästyä otettiin satamasta taksi ja viinakaupan jälkeen ajettiin suoraan kotikonnuille Pohjois-Karjalaan. Kaikki eivät kestäneet tuota vauhtia pitkään ja ainakin yksi heistä päätyi nuorena hautausmaan multiin.

Kapa Ahonen tuntuu olleen sarjakuvien ystävä. Tällä kertaa laulun aiheeksi on päätynyt Mustanaamio. Tuo laulu taitaakin olla ensimmäinen Veljesten laulu, joka omaan muistiinikin tarttui. Keikkamuusikon arkea tilitetään tällä kertaa laulussa On pitkä matka kotiin; "Aina ei yhtä juhlaa, tämä soittajan elämää oo. Tässä voimansa tuhlaa, jos tajua ei ajoissa hellittää". Omia suosikkejani on myös maantiedon oppitunti nimeltään Nepali. Kapa Ahonen on jälleen ollut pääasiallinen lauluntekijä, kuten myös laulusolisti.

Kapa Ahosen mukaan Resuaja biisillä soittaa Hannu Tuovisen kanssa äänittäjänä toiminut Jussi Tegelman. "Meidän piti lähdetee illalla soittamaan keikalle ja Hannu ja Jussi jäivät kahdestaan työstämään Resuajaa. Jussi soittaa siinä rumpuja ja Hannu hoiti laulun ja muut instrumentit". Tuovisen nimiin on levyllä merkitty myös Mutta muista... Ahosen mukaan laulu on kuitenkin hänen tekemänsä. "Siinä sattu tämmöinen moka. Lähetin ruutupaperilla Chrisselle biisien nimet ja tekijät. Kuinka ollakkaan, kun levy tuli, biisin tekijänä luki Hannu Tuovinen. Oliko se mun moka vai Chrissen. Kun tekstiä kuuntelee, kyllä se Kapan näköistä tekstiä on".

Ahosen trubaduurikeikkojen ohjelmistoon on jäänyt nimenomaan Mutta muista... "Olen sanonut nyt tulee kuplettirokkia ja laskenut sävellajin deehen ja käytän siinä huuliharppua, toimii miten toimii, mutta olen ruvennut tykkäämään. Tuon tekstiin mukaan päivänkohtaisen politiikon mukaan 'joka paikan orpoo, jokapaikan soinii'. Eikä kukaan oo tullu kivittämään. Itse olen löytänyt nyt sen biisin uudelleen".