Alkuvuodesta 1995 ilmestyneen albumin tunnetuimpia lauluja on sen nimikappale. Matti Esko levytti sen 2003 ilmestyneelle albumilleen Viisi pitkää yötä ”Citykantria. Yleisö tykkää siitä biisistä keikoilla edelleen. Kertoo taas Tapanisen neroudesta jalostaa yksinkertaisuutta. Väitän, että Tapanisen laulut löydetään vielä. Ne ovat niin ajattomia. Levy tehtiin Paraisten studiolla, Kane julkaisi taas. Tuovisen Hannu tuli taas mukaan. Levystä näkyy, että tuli cd-aika, otettiin liikaa biisejä. Olisi voinut tehdä tiiviimmän mun mielestä. Se oli sitä aikaa.”, toteaa Kapa Ahonen Suonna Konosen kirjassa Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt.

Sarjakuvamaailmasta Ahonen nappasi taas aiheen yhteen lauluun. ”Mä oon aina tykännyt Haraldista", perustelee Kapa lauluaan Harald Hirmuinen. Pohjois-Karjalasta lähdön tunnelmiin Ahonen palaa laulussa Viimeinen lättähattu Lieksaan. Edellä mainitussa kirjassa Kapa kertoo laulun synnystä näin ”Vaimoni on suurin kriitikkoni, mitä lauluihini tulee. Lauloin sen (Viimeinen lättähattu ...) hänelle, ja huomasin, että hänellä olivat silmät kosteat. Tavoitin siinä jotain. Jos tunnetason puolta ei tavoita, ei auta tekniikka ja hienot soittajatkaan ympärillä – se on kuollut laulu. Viimeinen lättähattu Lieksaan ei ole Turussa välttämättä se helpoin biisi, mutta kyllä minä sitä edelleen laulan, se on peruskalustoa". Huojuva lato teki hienon coverversion laulusta albumilleen Lättähattu.

Kapan pienen ihmisen rehti elämänfilosofia (lainaus Jukka Haurulta) on tällä levyllä puhjennut hyvään kukintaan. Eivät hänen kukkansa ole puutarhoissa hyvillä lannoitteilla ja huolellisen jalostustyön tuloksena upeaan loistoon puhjenneita ruusuja. Edellä mainitut sekä Tähdet, On aika tullut, Vanha rakkauslaulu ja Yhden tyylin taitaja ovat auringon, sateen ja eläintenlannan avulla luonnon niityllä kukkivia päivänkakkaroita, niittyleinikkejä, horsmia, apilankukkia, mataroita ja muita Suomen luonnon antimia. Myös albumin sävellyksissä on monenlaista värien kirjoa, kantria, rockia, laulelmia, iskelmällisiäkin sävyjä, ripaus bluesia.

Kuuntele YouTubesta Vanha rakkauslaulu, taltio on MTV:n Huomenta Suomi lähetyksestä 16. marraskuuta 1995

Kapa Ahonen ja Pekka Ikonen avasivat musiikkinsa lähtökohtia albumin julkaisun aikoihin Rumban Ola Saariselle "Kantrirokki on lähellä sydäntä. Teen toisaalta laulelmapohjaltakin aika paljon materiaalia, mutta sovitan sen sitten bändiä varten. Musiikilliset ideat tulevat valtameren takaa, mutta me lisätään pakettiin suomalaista maanläheisyyttä. Mitään jenkkityylistä punaniskakantria emme suosi", kuvaili Ahonen. "Kapalla ja mulla on aina ollut samankaltainen pyrkimys riisuttuun ja yksinkertaiseen lopputulokseen, ja me on soitettu niin kauan yhdessä, että ei ole minkäänlaista epäselvyyttä toisen ajatuksista. Mitä vähemmän soittaa, sen paremmalta kuulostaa. Biisit on sellaisia kahden minuutin yskänkohtauksia. Ei ole tarvetta pitkille sooloille tai ihmeellisille väliosille. Kapan sanoitukset taas ovat paljolti omaelämäkerrallisia tarinoita eivätkä mitään käsittämätöntä pilveä niin kuin monen suomilaulaja-lauluntekijän tekstit", täydensi Ikonen.

Juha Kainulaisen, Hannu Tuovisen, Turkka Malin, Kari Purssilan ja Juha Tapanisen laulut ja niiden toteutus istuvat hyvin Ahosen ja Ikosen edellä kuvaamaan linjaan. Ei haittaa, vaikka Mali ja Tapaninen ovat laulunkirjoittamisen ammattilaisia ja Purssilan teksteissä näkyy yliopistosivistys. Ikosen toteamus "Mitä vähemmän soittaa, sen paremmalta kuulostaa" päätee parhaiten päätöskappaleeseen Ahosen ja Turkka Malin yhteistyönä syntyneeseen Takaisin (Rakkaansa luo), jossa pelkistetty toteutus tuo hypnoottisen tunnelman. Kala Alajoki ja Olli Haavisto ovat tunnetusti parasta A-luokkaa. Mutta aikamoinen velho on multi-instrumentalisti Hannu Tuovinen, hänen kädenjälkensä kuuluu vahvasti musiikillisessa toteutuksessa.

Monille albumin tutuin kappale voi olla Juha Tapanisen Tiikerikakku. Tapaninen lienee itsekin digannut kantria, onhan hän kirjoittanut suomitekstin useaan merkittävään kantrihittiin, Guy Clarkin Desperados Waiting For The Train, jonka Reijo Taipale ja Topi Sorsakoski levyttivät nimellä Kulkukoirat, sekä Jimmy Weppin Highwayman, joka sai Tapanisen, Hara Laukkasen ja Eeki Mantereen käännöksessä nimekseen Mä elän vieläkin. Lisäksi Tapaninenn on kääntänyt Willie Nelsonin ja monen muunkin levyttämän Ry Cooderin, Jim Dickinsonin ja John Hiattin laulun Across the Borderline, jonka Topi Sorsakoski levytti nimellä Kahden puolen rajaa.

”Juha Tapaninen oli mielettömän lahjakas, luova kaveri, teki paljon uramme eteen. Tehtiin Sunnuntai-tv-mainos, josta tuli myös pidempi biisi, Tiikerikakku. Muistan kun kerran oltiin Juhan kanssa yhtä aikaa Nokialla Tapsan tahdeissa. Takahuoneessa istuttiin kahdestaan, huomattiin samaa aaltopituutta. Oli naurettavan tiukat säännöt, ’ei sspiikata lavalla’. No tietysti Tapaninen spiikkaa. Sen jälkeen mentiin Pirkkalaan mun mummulaan, isän ja äidin luo syömään äidin tekemiä jauhelihapullia.”

Katso YouTubesta Sunnuntai -mainosvideo

”Tapaniselle tuli vakava sairaus, se ei ollut Alzheimer, vaan joku rinnakkaiskuvio siitä. Muistan kun hän valitteli firmansa rahavaikeuksia. Muistan viimeisen puhelumme, soitin hänelle Helsinkiin, vaimonsa haki puhelimeen, ’Kapa soittaa, tule juttelemaan’. Juha ei jaksanut juuri enempää sanoa kuin ’Kapa, terve’. Olin niin liikuttunut, en voinut kuin toivotella kestävyyttä vakavan sairauden kanssa. Lopulta Juha ei voinut olla enää kotonaan. Minua vuoden nuorempi mies", muisteli Ahonen Tapanista Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt -kirjassa.

Albumin tiimoilta Nääsvillen Veljekset keikkailivat pitkästä aikaa runsaammin. Kesällä 1995 bändi esiintyi Tapsan tahdeissa Nokialla. Pitkästä aikaa bändi nähtiin useammalla keikalla pääkaupunkiseudulla ja albumi toi myös useita televisioesiintymisiä vuoden mittaan. Keikkakoonpanossa soittivat tuolloin Kapan ja Pekka Ikosen lisäksi kolmas alkuperäinen veljes Harry Frantsi, Hannu Tuovinen ja Jussi Ruponen.

Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus (ESEK) tuki levyn valmistumista. Minä lähden Huitsin Nevadaan laulun tekijäksi merkitty "M. Tuulenviemää" on paljon Nääsvillen Veljeksille lauluja tehneen Kari Purssilan käyttämä salanimi.

Kuuntele albumi YouTubesta