Pohjois-Karjalan Nurmeksesta lähtöisin oleva Kapa Ahonen on taivaltanut pitkää - tuhansia keikkoja ja kymmeniätuhansia keikkakilometrejä sekä lukemattomia studiotunteja sisältänyttä - muusikon taivalta yli 60 vuotta. Rautalangasta musiikin harrastus alkoi 60-luvun alkuvuosina Kapan muutettua Tampereen kupeeseen Pirkkalaan. Monenlaisten bändikuvioiden jälkeen syntyi 80-luvun alussa suomalaisen kantrirockin pioneeriyhtye Nääsvillen Veljekset.
Yhtye on henkilöitynyt vahvasti Kapa Ahoseen. Hän on loihtinut valtaosin sävelmät, tai sointuväännökset niin kuin hän itse sanoo, bändin levytyskappaleisiin ja kirjoittanut noin puolet lauluteksteistä. Suurimman osan niistä hän on myös laulanut. Kantrikärpänen puraisi Ahosta lopullisesti Göteborgin vuosina 1970-luvun puolivälin jälkeen. Ruotsissa vieraili usein esiintymässä kantritähtiä ja kantria siellä kuuli muutenkin paljon.
Kymmenen albumia ja päälle kolme kokoelmaa julkaisseen Nääsvillen Veljesten keikkatahti oli kiivasta 80-luvulla. Vaikka levyt eivät suuria hittejä tuottaneet, upposi bändin kantripohjainen musiikki lainabiiseillä täydennettynä keikoilla. Parhaimmillaan, tai soittajien perheiden mielestä ehkä pahimmillaan, keikkoja oli lähes 300 vuodessa. Samalla vuosikymmenellä julkaistiin viisi ensimmäistä albumia. 90-luvun lamavuodet hyydyttivät keikkakysynnän ja tuon vuosikymmenen puolivälin jälkeen Nääsvillen Veljekset on ollut Kapan luonnehdinnan mukaan vain levytysnimike.
Pienen ihmisen rehtiä elämänfilosofiaa
Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Hauru kuvasi Nääsvillen Veljesten lauluja 'pienen ihmisen rehdiksi elämänfilosofiaksi'. Se on mielestäni varsin osuvasti sanottu. Nääsvillen Veljesten kantri on hyvin suomalaista. Bändi ei ole levyttänyt käännöksiä Amerikan kantrihiteistä, vaan levyttänyt aina omintakeisia uusia lauluja. Laulut on aina laulettu suomeksi. Kapa Ahosen ohella tekstejä on tehnyt bändin jäsenistä Hannu Tuovinen ja lisäksi niitä ovat kirjoittaneet mm. Erkki Mäkinen, Turkka Mali ja Kari Purssila. Kapa Ahonen korostaa maanläheisyyttä, "puhuttelevuuden henki on pääasia", sanoo hän.
Kapa Ahonen on pääosin vastannut laulujen sävelmistä. Itse hän sanoo sävellyksiään rosoisiksi sointuväännöksiksi. "Se ei oo viimesen päälle hiottua, ei riimit eikä soitto. Minusta se on hyvä tehokeino. Musiikilliset ideat tulevat valtameren takaa, mutta me lisätään pakettiin suomalaista maanläheisyyttä. Mitään jenkkityylistä punaniskakantria emme suosi", on Kapa Ahonen kuvaillut musiikillista ilmaisuaan. Yksinkertaiseksi jalostettu komppi on niin Ahosen kuin hänen ohellaan bändissä pisimpään soittanee Pekka Itkosen mukaan soiton perusta. Hehän siitä komppista ovat pääosin vastanneetkin. "Kyllä vähäeleinenkin soitto voi olla taidokasta. Moni ei vain huomaa, että se on yhtä vaativaa kuin jokin nopeampi ja näyttävämpi tiluttelu", analysoi aikoinaan Hannu Tuovinen.
Musiikilliset ideat tulevat valtameren takaa, mutta me lisätään pakettiin suomalaista maanläheisyyttä
Kantribändejä on täällä syntynyt 70-luvulta alkaen, on ollut Vanha Isäntä, Mayflower, Country Express, J. J. & Lännenmiehet, Freukkarit, myöhemmin Huojuva lato. Bluegrass-bändejä nousee myös aina uusia. Sitten on ollut yksinäisiä susia kuten Tommie Mansfielfd ja Jarno Sarjanen, joka teki useita kantrialbumeja ja onhan kantriin mieltyneitä artisteja ollut muitakin. Koskaan kantri ei kuitenkaan ole lyönyt isosti läpi Suomessa. Ovathan monet menestyneet tähdet kantriakin levyttäneet, vaikkapa Kari Tapio, J. Karjalainen, Matti Esko, Jussi Raittinen. Enimmäkseen hekin ovat kuitenkin levyttäneet ja esittäneet muuta. Kapa Ahosella on selitys siihen, miksei kantri ole purrut laajemmin suomalaisiin. "Suomi on Venäjän ja Ruotsin välissä. Olemme molliin jämähtäneitä. Kantrissa on yleensä duuripoljento".
Kunnioitettavan määrän levyjä Nääsvillen Veljekset on jaksanut tuottaa, kymmenen albumillista ja kokoelmat päälle. Rinnalle ei yllä täkäläisistä kantribändeistä oikein muut kuin Freud Marx Engels & Jung sekä Huojuva lato. Bändin taipaleesta voit lukea lisää täältä.
Bändikeikkojen päätyttyä Ahonen on keikkaillut enimmäkseen yksinään. Helmikuussa 1996 Ahosesta tuli tiettävästi ensimmäinen kunnallinen trubaduuri. Työttömyyteen ja toimettomaan oloon kyllästynyt Ahonen tarjosi itseään keikkatrubaduuriksi ja Turun kaupunki tarttui ehdotukseen. Puolen vuoden ajan Kapa kiersi kaupungin laitoksissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa, eläkeläisten päiväkerhoissa, kehitysvammaisten tai alkoholistien parissa. Tuo jakso toi Ahoselle mielekkään tekemisen ohella hyviä kontakteja, joista on ollut hyötyä myöhemminkin.
Antoisia keikkamatkoja ovat olleet risteilyt Seilin saareen. "Kävin siellä ensimmäisen kerran 1995. Olin trubaduurina ja viihdyttäjänä erilaisten firmojen ja ryhmien kanssa purjeveneellä tehdyillä matkoilla Seiliin, aamulla lähdettiin ja illaksi palattiin. Niillä heräsi kiinnostus saaren historiaan. Kuuntelin oppaan kertomuksia ja ahmin kaiken saatavilla olevan tiedon saaresta. Laulaminen saaren kirkossa isolle seurueelle oli ikimuistettava hetki". Noiden retkien innoittamana Ahonen kirjoitti Nääsvillen Veljesten 1998 ilmestyneelle Kantri-albumille laulun Balladi Seilin saaresta. Vuonna 2013 ilmestyneelle sooloalbumilleen Unohdettujen lauluja Kapa kirjoitti samaan teemaan liittyviä lauluja ystävänsä Juha Kainulaisen kanssa.
Välillä Kapa on esiintynyt duona muutamalla Nääsvillen Veljesten levyilläkin mukana olleen ja useamassakin turkulaisbändissä vaikuttaneen Sakari "Sakke" Kurjen kanssa. "Hänellä on muusikolle tärkeä ominaisuus: hän on luotettava. Kun lähdetään jonnekin, ei tarvitse pelätä, että hän on krapulassa tai silmä mustana. Tällainen vanha soittaja osaa antaa arvoa luotettavuudelle. Sakke on hyvä laulaja ja kitaristi, blues on hänen ominta aluettaan", kuvaili Ahonen muusikkotoveriaan Suonna Konosen kantrihistoriikissa "Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt". Näiltä Kapan ja Sakken yhteiskeikoilta on julkaistu myös omakustannekasetti Live at Farmer's Inn.
Yhdeksän vuotta aiemmin ilmestyneellä ensimmäisellä sooloalbumilla Tarinan kauppamies kuultiin Kapan itse kirjoittamia ja jo aiemminkin trubaduurikeikoilla mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa; vanhusten palvelukodeissa, toimintakeskuksissa, päiväkodeissa, kouluissa, vankiloissa ja laitoksissa tai häissä ja hautajaisissakin esittämiä lauluja ja laulelmia.
Kuuntele Tarinan kauppamies -albumin nimikappale YouTubesta. Videolla näet kuvakollaasin Kapan uran varrelta, sen on koostanut Sakke Kurki
Vuosien varrella Kapan yleisönä ovat olleet monesti myös eri ikäiset lapset. Siitä kypsyi pikkuhiljaa ajatus tehdä lapsille suunnattu albumi 1+1=2. Osa lauluista on ollut Ahosen ohjelmistossa pitkään ja on vielä edelleenkin. Erityisesti Ahonen mainitsee Terttu Tupalan runoon sävelletyn laulun Pienessä puussa. "Laulussa on tosi hyvä sanoitus, laulan sitä vielä tänä päivänäkin muun muassa hoivakodeissa. Ymmärtääkseni Tupala on opettaja, se on vaan niin hienoa suomea."
Nykyään Kapa tekee harvakseltaan trubaduurikeikkoja kitaransa ja huuliharppunsa kanssa. "Mun arki menee tällä tavalla, että teen pari hoivakotikeikkaa kuukaudessa, tai vaikka kehitysvammaisten parissa. Joskus voi keikka olla pihajuhlien yhteydessä tai hääjuhlassa. Ainakin pari keikkaa kuukaudessa riittää hyvin, siinä voi pitää ansatsia yllä. Mulla on huuliharppu ja kitara. Kuulijat vanhenee, niin kuin minäkin. Ukkoa kaatuu kuin talvisodassa. Mullakin tuli 77 mittariin elokuussa. Täytyy vaan yrittää olla utelias elämää kohtaan.
"45 minuutin settiin mahtuu noin kolmetoista laulua. Suomalaisia lauluja muistipankissa on kymmeniä. Omien laulujen ohella voin heittää vaikka Rautavaaraa. Foneettisesti mä voin muistaa noin viistoista, kakskymmentä laulua, mitä mä osaan laulaa englanniksi tällä hetkellä, Don Williamsia, Hoyt Axtonia ja muita. Haitaripartiotyyli on jäänyt taakse hoivakodeissa, ei siellä juuri kukaan pyydä enää Metsäkukkia". Ei siellä toimi sellainen, että laulat vaan biisin toisensa perään, sun täytyy seurustella niiden ihmisten kanssa ja laittaa persoona peliin. Sama kehitysvammaisten kanssa, täytyy seurata aikaa, vaikka jos on olympialaiset, heittää väliin vaikka jotain juttua kisoista. Ja ne ihmiset tykkää siitä.
Kapa Ahonen Ilovaarirockissa Joensuun Ilosaaressa 8.7.2017. Samalta keikalta on myös ylempi kuva. Kuvat Raimo Öystilä
Jos samalla viikolla tulee toinen keikka, mä heitän eri ohjelmiston, toiset 13 laulua. Silloin itselläkin säilyy jännite, ja mikä tärkeintä pysyy ansatsi yllä laulamiseen ja soittamiseen. Saa testata omaa muistipankkia, muistanko. Usein testaan, otan sellaisen laulu, jota en ole pitkään aikaa mennyt. Joskus voi sattua, jos on vaikka nukkunut huonosti, saattaa tökkiä joku juttu, mutta se täytyy rutiinilla hoitaa, kekata siihen jotain muuta tekstiä. Mutta sen mä oon päättänyt, jos lunttilappuja tai sellaisia tarvitaan, mä lopeta heti välittömästi.
Tampereella Kape kertoo käyvänsä vähintään kerran vuodessa. "Sielläkin mulla on keikkapaikkoja, kehitysvammaisten toimintakeskus ja hoivakoteja. Lisäksi siellä on vanhoja kavereita kuten Rale Koivisto, jonka kanssa on yhteyttä pidetty, ja mun ainut siskoni ja kaksi veljeä asuu siellä. Tampere paisuu kuin pullataikina, näyttää olevan kärkitiloilla, kun katsoo minne ihmiset muuttaa". Tietysti veri vetää myös silloin tällöin synnynmaisemiin Pielisen rannoille Nurmekseen.
Useammankin keikkamatka Pohjois-Karjalaan Kapa teki 2016-2017 ystävyttyään kantrieeposta tehneeseen Suonna Konoseen. Konosen vetämän kantribändi Huojuvan ladon kanssa Kapa teki noina vuosina keikkoja eri puolilla Pohjois-Karjalaa, muun muassa lapsuuden kotikaupungissaan ja Ilovaarirock-festareilla Joensuun Ilosaaressa. "Ne oli mukava lisä, oli kiva tehdä bändikeikkaa välillä. Silloin tuli ikävä Nääsvillen Veljeksiäkin", tuumi Kapa syyskuussa 2024.
Ilovaarirockin keikan jälkeisessä yhteiskuvassa Suonna Kononen, Keijo Korhonen, Ilkka Vartiainen, Kapa Ahonen, Jussi Raittinen, Arto 'Pilli' Pajukallio ja Yrjö Vähäkallio. Kuva Raimo Öystilä
Tuolla Ilovaarirockin keikalla julkaistiin Huojuvan ladon uusin albumi Takkulan baari. Se oli samalla bändin kunnianosoitus suomalaiselle kantrimusiikille. Albumille oli taltioitu suomalaisten kantribändien tai artistien aiemmin julkaisemia kantriklassikoita. Levyllä kuultiin useita kantrin parista tuttuja vierailevia solisteja; Jussi Raittinen, Mikko Alatalo, Pekka Myllykoski, Petri Petterson, Arto "Pilli" Pajukallio sekä tietysti myös Kapa Ahonen. Kapa lauloi levyllä neljä laulua. Niistä ensimmäin oli Kapan keikkaohjelmistossa pitkään ollut Johnny Cashin Yksi vain ei tuu (I Still Miss Someone), toisena Nääsvillen Veljesten levyttämän Taksin taustapeili, lisäksi keskeisiin kantriesikuviin kuuluvan Don Williamsin hitin Listen to the radio eli Radiosta kuulet sen ja viimeisenä Lovelle 1974 levyttämänsä oman laulun Jos kaiken alkaa voisin uudelleen.
Viimeksi mainitusta laulusta kuvattiin myös video Kapan lapsuuden maisemissa
Baareissa ja pubeissa esiintymisen Kapa kertoo lopettaneen, koska niissä paikalla olevien palaute on pelkkää mölinää, eikä iltamyöhäiset keikat enää tuntuneet muutenkaan mielekkäiltä. Mielenkiintoisiksi esiintymispaikoiksi Kapa mainitsee myös kyläkoulut. "Niiden oppilaat ovat kiinnostuneita paikallisesta historiasta, jolloin esimerkiksi kolmeminuuttinen Balladi Seilin saaresta herättää heti kiinnostusta koululaisissa".
"Mulla on vaimo, tapasimme Oilin kanssa 50 vuotta sitten Raumalla, kolme lasta ja neljä lastenlasta, perheen voima ja lapsenlapset on tuoneet uutta piristettä arkeen, pieniä ja suuria asioita. Sieltä löytää aina jotain".
3.10.2024 Rami Öystilä
Nääsvillen Veljekset - Mutta muista (livetaltiointi 1995)
Nääsvillen Veljekset - Taksin taustapeili (livetaltiointi 1995)
Kapa Ahonen - Nurmes1947
Kapa Ahonen - Balladi Seilin saaresta
Kapa Ahonen - Saaristolainen
60-luvun alun nuorisotähti Lasse Liemola oli ensimmäinen, jonka levytykset herättivät kiinnostusta Kapassa. Ensimmäiset sytyke bändin perustamiseen tuli 60-luvun alun rautalankabändeistä. Englantilaisen Shadowsin ja yhdysvaltalaisen Venturesin ohella tietenkin apinoitiin kotimaisia levyttämään päässeitä bändejä. The Sounds taisi olla merkittävin esikuva Toivion aloitteleville rautalanganvääntäjille. Ensimmäiset palkkarahat Kapa sijoittikin pian bassoon, joka sitten vakiintuikin hänen pitkäaikaiseksi pääinstrumentikseen.
Rautalankakausi ei kuitenkaan jättänyt pysyviä jälkiä Kapaan. Seuraavaksi tuli Beatles, se kolahti monen muun ohella Kapaankin. Bassottelu ei enää riittänyt, piti hankkia mikrofoni ja Kapa alkoi laulamaan. Englantia Kapa ei kansa- ja kansalaiskoulupohjalla hallinnut, joten syntyi tarve väsätä laulutekstejä äidinkielellä. 60-luvun brittibändeistä Kapaa kiinnosti Beatlesien ohella Animals ja Eric Burdonin väkevät laulutulkinnat. 60-luvun bluesaalto ei Kapaa kuitenkaan sytyttänyt.
Pian Kapa huomasi, että tanssibändien tienaavan paremmin kuin rockbändit. Niinpä hän kiesi 1960-luvun ja 70-luvun alun pääosin tanssibändeissä. Tärkeimmät opit niissä ympyröissä Kapa kertoi saaneensa ensimmäiseltä sen puolen bändijohtajaltaan Mauri Lehtiseltä. Ensimmäinen kunnianhimoisempi bändiviritys oli Taistelevat Metsot, siinä Kapa koki olleensa kovassa seurassa. Yhtyeen ohjelmistoon kuului jo folkia ja kantria, joista sittemmin tuli Kapan omin alue.
60-lupulla ison vaikutuksen teki englantilainen Cat Stevens, pian myös kanadalainen Gordon Lightfoot erityisesti lauluntekijänä sekä Glen Campbell. Muista yhdysvaltalaisista kantrimuusikoista Kapa mainitsee vaikuttajikseen 70-luvulla pinnalle nousseet Don Williamsin ja Hoyt Axtonin sekä tietysti jo 50-luvulla aloittaneen John Cashin, jonka konserttiin Kapa pääsi Nääsvillen Veljesten kanssa lämmittelijöiksi.
Suomalaisista lauluntekijöistä Kapa nostaa esiin erityisesti Tuomari Nurmion. "Mulle eniten kolisi Nurmio silloin 80-luvun alussa. Siinä oli jotain sellaista mitä ei ollu koskaan aiemmin". Nurmiossahan onkin vähän samaa rosoisuutta mitä Kapankin omassa tuotannossa. "En ole koskaan ollut erityisemmin Hector tai Juice-fani". Vanhemmista lauluntekijöistä Kapa mainitsee Lasse Mårtensonin, jota arvostaa myös tyylikkäänä tulkitsijana. "Nyt kun ikää on tullut, nostan yhä enemmän lippua Mårtensonille".
Kantripuolella Kari Kuuvan tehnyt Kapan mielestä hyviä juttuja. Raittisen Jussin Kapa myös sanoo olleen jonkinlainen esikuva hänelle. Nykypäivän kantribändeistä Kapaan suurimman vaikutuksen on tehnyt Huojuva lato ja sen nokkamies Suonna Kononen. "Huojuva lato on tehnyt ihan itsenä näköistä musiikkia. Nostan Pohjois-Karjalan miehille hattua, ne on pitänyt linjansa. Niillä toimii se juttu hyvin ja niillä tuntu olevan hyvä kemia keskenään.
Mitä pidit artikkelista? Onko sinulla muistoja Kapa Ahosesta ja/tai Nääsvillen Veljeksistä?