banner

Kapa Ahosen & Nääsvillen Veljesten tarina Osa 2

Nurmeksesta Pirkkalaan

Kari "Kapa" Ahonen syntyi Nurmeksen maalaiskunnassa elokuussa 1947. 13-vuotiaana muuttomatka vei Kapan Pirkkalaan. Ensijärkytyksestä toivuttuaan Kapa löysi itsensä rautalankabändistä basso kädessään. Pian basisti laitettiin myös laulamaan ja sitä myöden alkoivat syntymään ensimmäiset laulutekstit.

Sodanjälkeinen Suomi alkoi 1940-luvun lopulla täyttyä tytöistä ja pojista. Kari "Kapa" Ahonen syntyi perheen esikoisena elokuussa 1947. Koulunkäynti alkoi maalaiskunnan keskustaajaman Porokylän kansakoulussa. Sitten perhe muutti Nurmeksen kauppalan puolelle Kirkkokadun varrella olevaan Jukolan Osuuskaupan taloon. Isästä oli tullut Osuuskaupan talonmies ja perheen - vanhemmat ja neljä lasta - käytössä oli työsuhdeasunto; keittiö, huone ja pieni makuusoppi. Musiikkia ei perheessä harrastettu. Isän isä oli soittanut kaksirivistä haitaria ja kannelta. Ehkä kiinnostus musiikkiin periytyi sieltä.

1950-luvulla maaseutu ei enää kyennyt elättämään kasvavaa väestömäärää, Suomessa alkanut suuri muuttoliike tempaisi monen muun pohjoiskarjalaisen tapaan Ahosen perheen juuriltaan 1960, kun he muuttivat työn perässä Tampereen kupeeseen Pirkkalaan Toivion omakotitaloalueelle. "Kansalaiskoulun viimeisimmän luokan kävin sitten Pirkkalassa. Oli kyllä vaikee tulla, kaipasin Nurmekseen".

Elvis ja muut 1950-luvun rock'n'roll -tähdet eivät olleet tunkeutunut Kapan tietoisuuteen Nurmeksessa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei rock'n'rollia soitettu silloin radiossa, eikä voinut kuulla muuallakaan. Ensimmäiset nuorisoidolit, jotka nuoren pojan huomiota herättivät olivat Paul Anka ja Lasse Liemola. "Lauantain toivottujen lopussa saattoi kuulla korkeintaan jotain Paul Ankan Dianan kaltaista", muistelee Kapa. Isommin Pirkkalaan muuttaneen Kapan kiinnostus musiikkiin virisi rautalankavillityksen myötä. Shadows, Ventures sekä kotimaiset Strangers ja Sounds tempasivat Toivion nuoretkin haaveilemaan kitaroista ja niiden soitosta.

Meitä oli siinä neljä ukkoa, kitarat kiinnostivat kaikkia, mulle jäi basso

"Musiikkihommat Pirkkalassa alkoi rautalangalla. Bändi oli The Foresters (metsänhoitajat) ja Emma ja ajan tapaan muita kansanlauluista tehtyjä sovituksia treenattiin. "Bändi oli Toiviossa, se oli siinä Härmälän vieressä omakotitaloalue. Meitä oli siinä neljä ukkoa, kitarat kiinnostivat kaikkia, mulle jäi basso, soitin punaista Kent-bassoa. Leppäsen Olli, edesmennyt kaveri sai kitaran ja vahvistimen. Siitä se lähti, Lahtisen Miksa opetteli rumpuja ja komppikitaristikin löytyi. Eikä meillä ollut kuin se yksi vahvistin. Rummuissa ei tainnut olla muuta kuin virveli ja haitsu ja sekä bassorumpu, niillä me mentiin".

Soittimet oli oikeita, kaupasta hankittuja. Koulun jälkeen Kapa oli mennyt töihin Pirkkalassa sijainneeseen Pentti Palmrothin perustamaan Partolan kenkätehtaaseen. Hän teki alkuun kuuden tunnin päiviä juoksupoikana. Niistä palkoista, ensimmäisistä tileistään Kapa säästi rahat bassoon, äidin Kapa muisteli avittaneen vähän hankinnassa. "Tärkeintä oli, että saatiin olla yhdessä ja opetella soittamaan".

"Leppäsen omakotitalon kellarissa treenattiin. Muistan kun Toivion omakotiyhdistyksen kesäjuhlissa soitettiin, taisi olla ensimmäisiä keikkojamme, tilaisuus keskeytettiin, kun Jaakko Kailajärvi oli tehnyt tempauksessa maailmanennätyksen (Toimittajan täydennys: ennätys syntyi Eräjärven Rönnin lavalla 1.7.1962, tulos oli 143,5 kg, Kailajärvi täytti samana päivänä 21 vuotta). Kailajärven painonnostajaveljekset oli Toiviosta, oman kylän poikia".

Kapa nimi tuli rautalankabändin aikaan. "Kari Ahosia on varmaan tuhansia Suomessa, joku alkoi vaan sanomaan mua Kapaksi ja siitä se lähti ja jäi". Vanhemmat eivät kannustaneet musiikkiharrastuksessa. "Isä sanoi myöhemmin, kun kävin katsomassa keskussairaalassa elämän ehtoopuolella, parempi kun olitte siellä kellarissa treenaamassa rautalankaa, ettekä pahanteossa".

Kari Ahosia on varmaan tuhansia Suomessa, joku alkoi sanomaan mua Kapaksi ja siitä se jäi

Beatlesien esimerkin myötä instrumentaalirautalanka vaihtui laulettuihin kappaleisiin. Basisti oli sopiva kaveri laulusolistiksi, mutta kielitaito oli pieni este. "Kaikki kuunneltiin Beatlesien hittejä. Se oli aikamoista kituttamista foneettisesti treenata näitä biisejä, Can't By My Love ja All My Loving, foneettisesti laitettiin vaan suurimpiirtein sinne suuntaan. Eipä kukaan tullut vinoilemaan ja samaa tekivät monet muutkin bändit. Silloin tuntui, että se rautalankakuvio jäi taakse, tässä on jotain uutta". Brittibändien nostattama bluesaalto ei Kapaa pahemmin koskettanut. Animals oli kuitenkin tehnyt vaikutuksen. Erityisesti Hause of the Rising Sun. "Se oli väkevää tulkintaa".

Pikkuhiljaa Kapa alkoi kirjoittamaan lauluntekstejä. "En osannut englantia, joten aloin kirjoittaa ensimmäisiä suomalaisia tekstejä. Mun oli pakko tehdä niitä, kun mä en osannut englantia. Väsäsin näihin tuttuihin lauluihin suomalaisia tekstejä. Jengi oli ihan pihalla, onko nää joku tehnyt suomeksi. Näin se lähti liikkeelle sanotusten tekeminen. 60-luvulla syntyi teksti mm. Otis Reddingin lauluun ’(Sittin' On) The Dock of the Bay’, sen nimi oli ’Rannalla’. Sitten monet niistä unohtui, kun siirryin uuteen bändiin."

Tanssibändivaihe alkoi Järvenpään Casinolta

Viidessä vuodessa Kapa eteni Partolan kenkätehtaalla juoksupojasta vastuullisempaan hommaan kärkipinnariksi. Silloin oli vielä kuusipäiväinen työviikko, lauantait oli työpäiviä. Soittohommat jatkuivat työn ohessa lyhytaikaisesti erilaisissa tanssibändeissä. Pian oli vuorossa armeija, sen Kapa suoritti Hämeenlinnassa Linnain kasarmilla kranaatinheitinkomppaniassa. Varusmiespalvelukseen helpotusta toi bändi inttikavereiden kanssa. "Keikkoja tehtiin armeijan juhlissa ja niiden myötä palkkioksi ylimääräisiä lomia".

Intin jälkeen ammattimuusikon ura houkutteli yhä Kapaa. Tanssilavat ja -ravintolat täyttyivät tanssijoista tai muuten seuraa hakevista. Työtä oli tarjolla tanssimusiikin soittajille. Eräänä iltana Kapa Ahonen lähti salaa vanhemmiltaan Mauri Lehtisen trion matkassa kuukauden kiinnitykselle Järvenpään Casinolle. "Vanhemmilleni sanoin lähteväni pelaamaan lentopalloa".

Järvenpään Casino

"Mä soitin bassoa ja lauloin, sitten oli Lehtisen veljekset. Pekka Lehtinen oli rummuissa ja Mauri Lehtinen soitti haitaria ja oli meidän pomo. Soitettiin tanssimusiikkia, valsseja, tangoja, humppaa, foxtroteja, päivän hittejä. Silloin soitettiin "Kuolleet lehdet", "Metsäkukkia", "Kultainen nuoruus", beguinet, nopeat shuffle tempot, kyllä ne oli aikamoisia koettelemuksia kaikkine gongeineen ja riffeineen mitä niitä oli. Niin me aina lisättiin vaikeusastetta aina, pomo, kapellimestari niitä aina lisäsi, kun näki että ukot pystyy johonkin".

Mä en voinu ymmärtää miten tästä voi saada niin paljon rahaa

"Mauri Lehtinen opetti meitä käyttäytymään, teki kravattiin solmut, opetti tavoille, piti meitä ojennuksessa ja herran nuhteessa. Se oli hyvä mies ja hyvä kapellimestari. Mä en voinu ymmärtää silloin kun oli Järvenpään Casinolla, miten tästä voi saada niin paljon rahaa. Lähetin aina kirjekuoressa tai laitoin pankkiin isälle ja äidille vähän rahaa." Lehtisen trio säesti ajan tavan mukaan keikoilla myös monia nimekkäitä artisteja, "siellä oli Suomen eturivien tähdet Eino Grönistä Johnnyyn, aikamoinen rutiini tuli siinä yhtyeessä säestämiseen".

Pekka Lehtisen kanssa tiet yhtyivät myöhemmin Vaaleanpunaiset Pantterit ja Ben Poco -yhtyeissä. "Nykyään Pekka asuu Vaasassa ja tekee edelleen keikkaa, on ollut musiikinopettajana, lyömäsoitinopettajana Vaasan musiikkiopistossa. Edelleen pitää yhtyettä, harvoja vanhoja soittokavereita, joka pitää yhteyttä".

60-luvun lopun ja 70-luvun alkuvuodet musiikki pääosin piti Kapan leivässä. "Hetken aikaa olin Kallion kenkätehtaassa töissä, sitten keikkahommat lähtivät taas viemään. 1960 ja 70-lukujen vaihteessa ohjelmatoimistot eivät hoitaneet mitään velvollisuuksiaan. "Se oli pimeää liksaa, nytkin sen huomaa eläkkeestään. Ne eivät maksaneet tellejä ja lellejä tai vellejä. Me soittajat saimme mätkyjä (jälkiveroja), kerran sain 3000 markan mätkyt, ne oli aikamoisia selvitettäviä silloin. Se oli sen ajan pelinhenki. Tiskin alta maksettiin, sinne vaan vietiin kossupullo urheiluseuran johtajalle tai kuka tanssia järjesti. Ne maksoi pimeästi kirjekuoressa solistille tai bändin johtajalle, joka sitten jakoi siitä muille.

Seuraava vuosikymmen toi uusia bändejä, ensilevytykset, tv- ja radioesiintymisiä, rockoopperan sekä muuton Ruotsiin.

3.10.2024 Rami Öystilä

Lähteet:

  • Kapa Ahosen haastattelut 6-9/2024
  • Suonna Kononen: Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt – retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin, Samakko 2018
  • Hillevi Pouta: Paula Koivuniemi - superlaydyn matkassa, Readme.fi, 2021
  • Iso joukko lehdissä julkaistuja artikkeleita ja haastatteluja
  • Kapa Ahosen ja Nääsvillen Veljesten äänitejulkaisut

Lue lisää Kapa Ahosen / Nääsvillen Veljesten uran vaiheista

Katso videokooste Puu-Nurmeksesta Kapa Ahosen lapsuuden maisemista

Kapa palasi 70-vuotispäiviensä alla Nurmekseen, jossa kuvattiin tämä video Kapan lapsuuden maisemissa

Kuutele Nääsvillen Veljesten Jäi kilometrit taa -albumi Spotify:stä
Kuutele Nääsvillen Veljesten Mutta muista.. -albumi Spotifystä:
Kuutele Nääsvillen Veljesten Loputon tie -albumi Spotifystä:

Kommentoi / Anna palautetta!

Mitä pidit artikkelista? Onko sinulla muistoja Kapa Ahosesta ja/tai Nääsvillen Veljeksistä?